**** Tämä "Salainen päiväkirja" on siis merkintöjäni adoptiotaipaleelta. Aloitimme (uuden) prosessin tammikuussa 2014, ja nyt olemme odotusvaiheessa - paperimme ovat Kiinassa. Jos haluat lukea alusta alkaen, klikkaa lokakuuta 2014, nämä merkinnöt alkavat Paljastus-postauksesta. Voit myös klikata sivupalkista tunnistetta Salainen päiväkirja.
Perjantaina 6.6.2014
Ja... Nyt olemme taas
Mainessä! Sain tehtyä kaikki paperityöt (mitä minun piti tehdä) ennen
kuin lähdimme Floridasta. Ystävien suosituskirjeet ovat valmiit. Nyt
pallo on sosiaalityöntekijällä. Eilen tuli viestiä, että kaikki näyttää
hyvältä, ja ensi viikon alussa hän kirjoittaa meidän kotiselvityksen
(toivottavasti näin tapahtuu!).
Sain otettua kaikki
tarvittavat valokuvat, ja kuvat meidän perheestä ja kodista ovat
tilattu, matkalla meille. Passikuvat hankimme jo Floridassa. Niin, ja
oli aika hauska kokemus. Menin hakemaan pakalliselta poliisilta meidän
olematonta rikosrekisteriä, kun kävi ilmi, että paikallinen
poliisilaitos on suljettu!! Siis mitä?? Netistä tietoa, ja kävi ilmi,
että piti ajaa melkein tunnin pohjoiseen sheriffin toimistoon, joka
kattaa meidänkin kaupungin. Eli siellä piti käydä hakemassa tarvittavat
paperit.
Tänään sain myös ensimmäisen (1/3)
adoptiokurssin ekan osan tehtyä, ja testistä tuli 100% kaikki oikein.
Vähän turhauttavaa käydä läpi enimmäkseen tuttua juttua, mutta tämä 13h
on pakolliset kurssit, ja oikeastaan helpottavaa, että sen voi käydä
kotona netin kautta. Ja hyvää asiaahan se on, ja aina kertaus tekee
hyvää. Tänään kuuntelin luentoa sensoriongelmista.
Kunhan kotiselvitys on valmis, saamme siirtyä seuraavaan askeleen - maahanmuuttoviranomaisten hyväksyntään.
Aah,
ja juuri muistin, että terveystarkastuslomakkeet pitää laittaa
eteenpäin Mainen osavaltiolle, että saadaan leimat papereihin (että
notaari on todella notaari). Pitää tarkistaa oliko muita papereita.
Floridassa notaarilla käytetyt lomakkeet pitää myös todistaa myös
oikeiksi, mutta taidan odottaa tuota kotiselvitystä, ennen kuin laitan
ne eteenpäin Floridan osavaltion toimistoon.
Täytyy
myöntää, että välillä oli motivaatio vähän etsinnässä tämän projektin
suhteen. Meidän arki on välillä kyllä niin hektistä, että voimavarojen
ääriviivoilla usein mennään. Mutta nyt olen taas ihan innostunut - meitä
odottaa pikkuinen - juuri meille tarkoitettu, ja Taivaan Isän
voimavaroilla saadaan jatkaa matkaa, Hänen ennaltavalmistamaansa polkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun piipahdit, ja kiitos kun kommentoit<3
Käytäthän meidän bloginimiä, kiitos:)