Valaseremonia

Perjantaina, marraskuun 21. päivä, minusta tuli Usan kansalainen!

Minun piti olla Tampan maahanmuuttovirastossa aamulla klo 7:30. Olimme vielä St Peten leirintäalueella, ja tarkoitus oli lähteä sieltä perjantaiaamulla ajamaan Sainalle Virginiaan, joten valaseremonian päivä oli loistava.

Tosin tarkoitti aikaista aamua. Minä olin torstaina kipeä, migreeni vaivasi ja vatsa oli sekaisin, mutta onneksi perjantaiaamulla, kun kello herätti viideltä, olo oli parempi (vaikkei loistava vieläkään).

Annoimme lasten nukkua, ja minä ajoin autolla Tampaan, ja mies ajoi asuntoautolla perässä. Liikenne oli raskas jo siihen aikaan, mutta ehdimme seitsemäksi perille. Jono toimistoon oli pitkä, ja hytisten odotin ulkona turvatarkastukseen pääsyä.

Pääsin sisälle, ja samantien minut ohjattiin valaseremoniahuoneeseen. Perhe tuli sisälle myöhemmin, ja heidät ohjattiin odotushuoneeseen odottamaan, kunnes hekin tulivat valaseremoniahuoneeseen lähempänä kello 8, milloin tilaisuus alkoi.



Meidän odotellessa tilaisuuden alkua saimme jokainen lomakkeen, jolla rekisteröimme äänestämään. Ensimmäinen puhuja olikin äänestysvirastosta (yllä).

Ensimmäisessä kuvassa on tilaisuuden ohjelma. Odottaessa oli ensin pieni video (en muista enää mistä siinä edes puhuttiin). Äänestysviranomaisen puheen jälkeen lauloimme Usan kansallislaulun yhdessä. Seuraavaksi yksi maahanmuuttoviranomaisista puhui, ja selitti että heidät on valtuutettu julistamaan meidät Usan kansalaisiksi.

Meitä oli 75 kandidaattia 30:stä eri maasta. Olin ainoa pohjois-eurooppalainen. Yksi oli Englannista, yksi Italiasta, 2-3 Espanjasta, yksi Kanadasta, todella monta Kuubasta ja monia muita. Kun oma maa mainittiin, silloin piti nousta seisomaan.




Tässä vala, joka piti vannoa.

Kaikki huoneessa olevat myös vannoivat uskollisuudenvalan, oikea käsi sydämellä, katse lippua kohti. Katsoimme hyvin patrioottisen musiikkivideon, jonka aikana meitä kehoitettiin heiluttamaan Usan lippua (tuntui vähän hassulta).



Kaikista meistä kuvan etuosassa tuli kansalaisia. Perhettä ja ystäviä näkyy minun toisella puolella. Tilaisuus loppui siihen, että meille jokaiselle annettiin kansalaisuustodistus, ja pyydettiin lähtemään samantien:)



Väsynyt, mutta onnellinen.



Väsyneitä (kaikki) ja onnellisia (ainakin osa:)




Ihan kiva tilaisuus! Emme juhlineet vielä, mutta tarkoitus on täällä siskon luona siskon perheen kanssa. Ja torstaina varsinkin on hyvä päivä juhlia - Kiitospäivänä!

Täällä siskon luona vasta avasin kirjekuoren, jonka sain tilaisuudessa, ja siellä oi mielenkiintoista matskua, sekä kirje presidentiltä. Passihakemuksen täytin, mutten vielä ole saanut vietyä eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan prosessiin meni minulta reilu kuusi kuukautta, mutta koska asianajajantoimisto auttoi minua hakemuksen teossa (ja en ollut saanut sähköpostia, jossa he pyysivät lisätietoa), se viivästytti. Hakemuksen laitoin postiin 4. elokuuta, ja kansaisuuden sain 21.11. Eli oikeasti kesti vain kolme ja puoli kuukautta??!! Järkyttävän nopea. Näin siis Tampa, Florida, toimiston kautta. Netissä luki, että prosessiin menee viisi kuukautta. Eri osavaltioilla on omat aikataulunsa. Siskolla Virginiassa tänä syksynä kesti reilu neljä kuukautta.

Toivottavasti tämä prosessin kirjoittaminen on auttanut muita suomalaisia täällä Usassa, ja ollut mielenkiintoinen muillekin. Jos klikkaat Usan kansalaisuus-tunnistetta sivupalkissa, voit lukea kaikki postaukset. Suosittelen muitakin vihreän kortin (työ-ja asumislupa) omaavia hakemaan kansalaisuutta. Jos sinulla on ollut vihreä kortti viisi vuotta (tai kolme vuotta jos olet naimisissa amerikkalaisen kanssa), voit hakea kansalaisuutta. Täältä kliks lisätietoa. Koska nykyisin Suomi (ja Usa) hyväksyy kaksoiskansalaisuuuden, miksi ei hakisi? (Ei kannata odottaa kahtakymmentä vuotta niin kuin minä:)

Nyt voin hakea vihreää korttia vanhemmilleni ja sisaruksilleni, ja valaseremoniassa suositeltiin prosessin aloittamista, sillä siihen menee vuosia. Mites olisi, rakas perheeni?:)