Keskiviikkona 12.2.2014

Keskiviikkona 12.2.2014

Eilen saapui odottamani sähköposti: meidän hakemus on mennyt läpi adoptiotoimistolla! Tämähän on vain muodollisuus, kyllähän muutama sivu piti täyttää, mutta he katsoivat lähinnä, että täytämme vaatimukset. Kiina vaatii ikää 30-55, hyvää terveyttä, painoa, ja tuloja. On joitain muitakin vaatimuksia taustan suhteen (mm. rikosrekisteri, avioerot). Yksi sääntö on, että lapsia ei saisi olla kotona enempää kuin viisi, mutta tämän (ja joidenkin muiden) säännön kanssa he tekevät poikkeuksia kun adoptoi lapsen, jolla on erityistarpeita, tai on vanhempi, eli SN-ohjelman kautta (special needs).

Iloitsin koko päivän, että nyt olemme virallisesti adoptoimassa!

Tiistaina meni postiin myös lista, johon olimme valinneet mitä erityistarpeita hyväksyisimme, ja minkä ikäisen. Me toivomme 0-3 vuotiasta tyttöä, ja hyväksyisimme monta eri erityistarvetta, esim. erilaiset sydänongelmat (leikkauksella korjattavat), tai puuttuvat sormet/varpaat/kädet/jalat. Muutaman muunkin kohdan ruksasin. Lähinnä erityistarpeita, jotka saisi korjattua, tai sallisivat 'normaalin' elämän, ilman, että meidän tarvitsisi asua sairaalan lähellä aina. Mutta siis nämä ovat näitä Taivaan Isän juttuja. Meidän on pakko ruksia joitain kohtia, mutta eihän ne ole kiveen kirjoitettu. Kun saamme lapsiesityksen, saamme aikaa miettiä ja rukoilla onko juuri tämä lapsi meitä varten. Tämä lista saattaa siis muuttuakin vielä prosessin aikana.

Ja aina lapsen saamisessa on omat riskinsä! Oli kyseessä biologinen tai adoptiolapsi. Erityistarpeita voi olla muitakin, vaikkei heti niitä edes tietäisi. Ymmärrämme sen.

Kun vihdoin pystyin eilen kirjautumaan adoptiotoimiston sivuille, josta löytyy ohjeita paperien keräämiseen, alkoi iskeä epätoivo. Tämä on ihan mahdoton urakka!!!! Niin monta eri todistusta pitää kerätä, ja jokaiseen eri leimoja eri toimistoista. Virheitä ei saa olla. Kotiselvityksen pitää mätsätä täysin kaikkien eri paperien kanssa. Mikä vuori edessäni.

Taivaan Isä, auta minua pitämään katse Sinussa, ja ottamaan vain askel kerrallaan.