Haastattelu ohi!

Kuva täältä

Haastattelu oli tänään kello 9:30 Tampassa. Olin katsonut kännykästä missä se on, ja että sinne normaalisti ajaa noin 40 minuuttia, mutta aamuruuhkaan varasin 90 minuuttia aikaa. Ja vaikka liikennettä oli paljon, ehdin sinne 45 minuuttia etuajassa. Kutsukirjeessä luki, ettei toimistoon voi mennä 30 minuttia aikaisemmin, joten odottelin autossa 15 minuuttia, tarkistin, että minulla oli kaikki mukana (vähän myöhäistä tietty - ja olin jo sunnuntaina laittanut kaiken valmiiksi).

Sisälle mennessä oli turvatarkastus. Vesipullo meni roskiin - kutsukirjeessä luki, että pitää varata haastatteluun kaksi (!!) tuntia, joten tietty otin vesipullon mukaan. Vartija kysyi olenko asianajaja, ja kun yllättyneenä kielsin, sanoi että näytän ihan asianajajalta. Toki olin siististi pukeutunut (kutsukirjeessä käskettiin!), ja mukana oli mappi, jossa kaikki tärkeät paperit.

Turvatarkastuksen jälkeen menin tiskille #1, jossa minut kirjattiin sisään. Sitten alkoi odottaminen. Rakennus oli suuri, ja odotushuoneeseenkin mahtui yli 100 ihmistä. Palvelutiskejä oli monta, ja välillä seinällä olevalla isolla näytöllä luki palvelunumeroita ja tiskin numero, joihin osa odottajista menikin. Vessojen lähellä oli toinen huone, jossa otettin sormenjäljet, ja näin myös oven läpi huoneen, jossa valaseremonia pidetään.

Yritin huomaamattomasti katsella muita odottajia. Yhtään suomalaisen näköistä en nähnyt, mutta kaksi naista mielestäni puhuivat venäjää, ja yksi yksinäinen odottaja näytti mielestäni itäeurooppalaiselta, mutta mistä sen tietää... Jonkin verran aasialaisen näköisiä, pari tummaihoista, mutta eniten latinoja. Erilaisten kielten sorina kuului joka puolella. (Eikä muuten kaikki olleet asiallisesti pukeutuneita - paljon paljon näkyi ihoa, järkkykorkeitapiikkareita ja niin tiukkoja piukeita vaatteita, että:)

Palvelutiskien jälkeen oli yksi suljettu ovi, josta sitten kutsuttiin ihmisiä sisälle. Aika moni meni asianajajan kanssa. Yksi pariskunta meni sisälle yksitellen, ensin nainen, ja kun hän palasi, oli miehen vuoro. Suurin osa ihmisistä hymyili tai piti peukkuja ylhäällä, kun tulivat ovesta ulos, mutta ei kaikki. Yksi vierustovereistani hymyili minulle jännittyneenä. Ehkä näki kuinka käteni tärisivät kirjaa pidellessäni (olin napannut mukaan yhden teinien koulukirjoista - vahingossa runokirjan! Sain silti luettua puolet siitä, hih).

Minut kutsuttiin sisälle miltei tunnin myöhässä. Oikein mukana nainen ohjasi minut toimistoonsa. Ensin piti seistä, pitää oikeaa kättä ylhäällä ja vannoa, että kerron totuuden. Sitten istuimme. Ensimmäiseksi hän kommentoi, että olen ollut maassa jo ikuisuuden! Mikä luonnollisesti johti keskusteluun lapsista - ja heidän iästään:)

Virkailija pyysi kutsukirjettä, passia ja vihreää korttiani. Annoin myös vanhan passin ja ajokortin. Hän vain vilkaisi niihin.

Seuraavaksi virkailija kysyi minulta olenko hermostunut testitilanteissa, ja kun myönsin, hän sanoi, että tehdään testi ensin. Minulta kysyttiin nämä kuusi kysymystä, ja koska vastasin oikein, ei hänen tarvinnut kysyä enempää (pitää saada kuusi kymmenestä oikein).

15. Who is in charge of the executive branch?
the President

30. If the President can no longer serve, who becomes President?
the Vice President

48. There are four amendments to the Constitution about who can vote. Describe one of them. Citizens eighteen (18) and older (can vote).

58. What is one reason colonists came to America?
religious freedom

83. During the Cold War, what was the main concern of the United States?
Communism

6. What is one right or freedom from the First Amendment?
speech

Seuraavaksi piti lukea ääneen englanniksi kirjoitettu lause, ja kirjoittaa lause, jonka virkailija saneli minulle. Todella yksinkertaisia (en muista enää mitä lauseet oli, jotain California ja population).

Sitten hän kävi läpi hakemukseni kysymyksiä ja vastauksia. Osa piti vastata uudelleen. Piti myös luvata puolustaa Usaa tarpeen tullen ym. Ihan meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta vastasin oikein kaikkiin, allekirjoitin nimeni muutamaan kohtaan, ja se oli siinä! Kesti noin puoli tuntia.

Virkailija sanoi, että läpäisin testin ja haastattelun, eli hän suosittelee, että saan kansalaisuuden. Hän antoi todistuksen mukaan, että läpäisin. Noin puolentoista viikon kuluttua pitäisi tulla kutsukirje valaseremoniaan, mikä on samassa rakennuksessa. Yleensä noin viikko, puolitoista kirjeensaantipäivästä. Hän kysyi onko minulla kysymyksiä, ja kysyin valaseremoniasta. Sinne saa tulla perhettä ja ystäviä, yleensä siellä on noin 80 kansalaisuuden saajaa. Ja saa valokuvata ja videoida tilaisuuden. Niin, ja vihreä kortti pitää olla mukana, koska se otetaan silloin pois.

Vasta kotimatkalla aloin laskemaan päiviä - toivottavasti ei sekoita meidän Kiitospäivän suunnitelmia mennä siskon luokse Virginiaan! (Siskosta muuten tuli Usan kansalainen tänään!)

Sellainen kokemus! Huh sentään. Olin ihan poikki jäljestäpäin. Vieläkin. Olin kuitenkin stressannut tätä paljon - ja jo kuukausia. Menin läheiseen ostariin, kävin Starbucksista hakemassa kahvit, koska pää luonnollisesti oireili. Ja Apple-kaupasta piti hakea uusi kännykän laturi. Yritin saada Suomeen yhteyttä facetimella, mutta kun ei onnistunut, laitoin tekstarit ja sähköpostit menemään, että pääsin läpi.

Kotimatkalla piti vielä mennä ruokakaupan kautta, ja iltapäivällä mennä Antin kanssa ajamaan (Taneli on ehtinyt jo harjoitella autolla ajoa täällä Floridassa, Antti ei vielä, eli viimeksi Mainen hiljaisilla metsäteillä). Aloitimme rauhallisilla teillä, ja Antti ajoi Annan ja minut rannalle kävelemään hetkeksi aikaa.

Illalla syötiin ruokakaupan sushit, ja nyt aion minä mennä laittamaan yöpaidan päälle ja kömpiä sänkyyn! Kello onkin jo 18:32 :-D