Maanantaina mies oli kipeä, ja vaikka olo on parempi, ei hän ole kunnossa vieläkään. Sitkeä tauti. Iltaisin on ollut tarkoitus kirjoittaa blogiin, mutta joka ilta olen nukahtanut epänormaalin aikaisin, ja bloggaaminen on jäänyt.
Tiistaiaamulla jätin kaikki lapset miehen hoitoihin (tai miehen lasten hoitoihin), ja lähdin Mainen pääkaupunkiin Augustaan ajelemaan. Melkeinpä kaksi tuntia meni yhteen suuntaan, eli koko päivän reissu siitä tuli. Pyykkiäkin piti pestä, joten tällä kertaa jätin pyykit pesulan pyykkipalveluun niin että kotimatkalla otin vaan mukaani pestyt pyykit.
Syy kaupunkireissuun? Olin viime viikolla kaatanut vesilasin keittiön pöydällä, ja vettä oli mennyt Tanelin koulutietokoneen päälle. Luulin, ettei paljon mitään, mutta sen jälkeen tietokonetta ei olla saatu käyntiin. Lähin Apple-kauppa on Portlandissa, jonne on miltei kolmen tunnin ajomatka, joten menin 'vain' kahden tunnin ajomatkan päähän tietokonekorjaajalle... (Saatiin juuri sanaa, ettei tietokoneesta saada kunnollista, ei ainakaan ennen kuin maksaa miltei uuden verran, kurjuus sentään.)
Samalla reissulla kävin myös tukkukaupassa, jonne meni yhtä paljon rahaa, kuin ruokakauppaan viime kuussa, ja kotimatkalla pysähdyin myös isompaan ruokakauppaan, josta sain aineksia, joita tukusta ei saa.
Keskiviikkoaamulla vein neloset laskettelurinteeseen, ja palasin kotiin Annan kanssa. Teimme täysinäisen eskaripäivän, ja sain käytyä läpi edellisen päivän koulujutut 7. luokkalaisilta. Annan kanssa kahdestaan teimme lenkin lumikengillä, jolta reissulta postauksen lumikuvat ovat. Iltapäivällä hain isot lapset, jätin pojat kirjastoon, ja vein Saaran tanssitunnille. Illalla vielä menimme miehen kanssa treffeille, että saimme avioliittoraamattupiirin kotitehtävät tehtyä (ja juu, kyllä teen siitä vielä postauksen:).
Tänä aamuna menimme laskettelukeskukseen vielä aikaisemmin, koska Annalla oli kaksi tuntia laskettelukoulua, ja isot tietty laskettelivat myös. Oi, kuinka tyttö nautti, vaikka alkuun ujostelikin! Haluaa uudestaan, pian! Laitan Mothership-blogiin kuvia heti kun on mahis.
Nyt istumme kirjastossa. Olin pakannut lounaan meille kaikille, söimme sen rinteen kahviossa, ja sieltä kaikki tulimme kirjastoon Annan kerhoon. Ja Saaran tanssiin. Illalla on vielä se raamattupiiri, ja tällä viikolla tarvitsemme isoja lapsia lastenhoitohommiin. Antti jää kotiin Annan kanssa, Taneli menee valvomaan pienen W-pojan yöunia heidän kotiin, ja Saara ja Tuomas menevät hoitamaan kahta villiä poikaa, toinen 2-vuotias, toinen 3-vuotias. Kaikki onneksi hyvin lähellä raamattupiiripaikkaa, ja puhelinsoiton päässä, eli jos on mitään ongelmaa, aikuiset ovat lähellä.
Voi olla, että huomenna pidämme vapaapäivän (tai kolmannen laskettelupäivän), lauantaina nimittäin juhlimme Annan 6-vuotissynttäreitä, ja sunnuntaina saapuvat tehoappivanhempani viikoksi. Uskokaa tai älkää, mutta tarvitsen rauhallisia päiviä, eikä (ainakaan täällä Mainessä) yleensä meidän viikot ole näin kiireisiä.
Oikein hyvää loppuviikkoa teille jokaiselle, sekä naistenpäivää tänään (me emme sitä juhli täällä ollenkaan - vai juhlitaanko sitä Usassa, ja minä vain en tiedä sitä?)! Palataan linjoille kun palataan:)
Onpas teillä ollut kiireinen viikko! Mukava oli lukea kuulumisia ja katsella kuvia.
VastaaPoistaSaavatko teidän teinit taskurahaa tuollaisista lastenhoitokeikoista? Itse olen aloittanut 9-vuotiaana siskoni hoitamisella ja teini-iässä hoidin tuttavien ja sukulaisten lapsia lomilla ja viikonloppuisin/iltaisin ja sain aina hieman rahaa palkaksi.
Mukavaa viikonloppua!
Tanja
Onpas siellä tapahtunut. Kivan kuuloisia juttuja kuitenkin.
VastaaPoistaMinusta se on niin suomalaista, että tarvitsee rauhallisia päiviä, tai edes rauhallisia tunteja. Kotonakin kun on sellainen vilske, että yöt venyy, kun tarvitsen sitä omaa hiljaista aikaa. Joskus kyllä kerkeän hyödyntämään päivän hiljaiset tunnit, kun mies on töissä ja lapset koulussa. Hiljaisuudessa omat akut latautuu.
...voi-voi tuota piirasta...
VastaaPoistaIhania talvikuvia ja upea tulee teidän "mökistä". Kuulin televisiossa, että jos tietsikka tai kännykkä kastuu, pitäis heti pölynimurilla imuroida kosteus pois ja laittaa kännykkä riisien sekaan,joka imee kosteutta. Tietsikkaa varten tarvittaiskin sitten paljon enemmän riisiä.
VastaaPoistaTanja, kyllä he normaalisti saavat pientä palkkaa lastenhoidosta, mutta sovimme, ettei tästä raamattupiirin lastenhoidosta. He suostuivat, että tämä on lahja vanhemmille.
VastaaPoistaNäin on, Mine. Tänä aamuna olen rauhallisesti löhöillyt sängyssä, ja todella aiomme viettää rauhallisen päivän, aah. Siivota kyllä pitää viikonloppua varten, ja aion leipoa synttäreitä varten, mutta ei stressiä:)
Sirkku, hyvää oli! Muttei yhtä hyvää kuin syksyllä tein omista mustikoista:)
Allu, toi on toiminut kännykän kanssa meillä, mutta en tosiaan tajunnut, että tietokoneeseen meni niin paljon :(
Hei, löysin sattumalta blogisi ja linkitin omassa blogissani. Olen pienten kaksosten äiti Espoosta ja elämme myös kaksikielistä arkea. :)
VastaaPoistaHei Jenni, kiitos kommentistasi! Kiva löytää toinen monikkoäiti, ja kaksikielinen myös - tulen heti kurkkaamaan:)
VastaaPoistaTalo näyttää todella upealta! Ja ihania lumikenkäilykuvia :))
VastaaPoistaKiitos, MaaMaa, ihan täpinässä odottelemme talon valmistumista <3
VastaaPoista