Sunnuntaina saavuimme siis Floridaan, tietämättä missä yövymme. Orlandon kohdalla muistaakseni päätimme soittaa leirintäalueelle, joka on lähin edellistä (viime vuotista) asuinpaikkaamme täällä rannalla, ja koska heillä oli tilaa, suuntasimme asuntoauton nokan kohti rakasta St. Peteä. Matkalla koukkasimme Tampan lentokentän kautta, ja haimme vuokra-auton käyttöön.
Saimme leiripaikan ihan meren rannalta Fort De Soton puistosta . Lapset heti suuntasivat veden ääreen.
Saara löysi kauniita kukkia.
Emme ehtineet nauttia ympäristöstä kovin paljoa sunnuntaina, sillä ensin piti asettautua paikoilleen, laittaa ruokaa, ja sitten koukkasimme toimistolle hakemaan postia. Maanantaina pitikin kiltisti tehdä kirjanpitotyöt, ugh. Kotikouluakin olemme pitäneet, joinain päivinä saamme tehtyä kokonaisia päiviä, toisina vain puolikkaita.
Maanantaiaamulla minulla oli se neurologiaika myös, ihan rutiiniaika. Olin itse jättänyt betasalpaaja-estolääkkeen pois tänä syksynä, kun jonkin talonvaihdon aikana unohdin ottaa lääkkeet niin monen päivän aikana. Ei tullut sivuoireita, ja koska en kokenut että lääke olisi tehnyt hurjan suurta eroa migreeneihin, jätin pois. Neurologi oli ihan ok päätöksen kanssa. Jatkohoito on kipulääkkeet tarvittaessa (käytössä nykyisin Naproxen-niminen lääke, joka on vain vahvempi Aleve, jota saa täällä apteekista ilman reseptiä, sekä oikein pahoihin migreenikohtauksiin Relpax-triptaani), ja sain Botox-piikistä otsan ja niskan hiusrajaan sekä korvien yläpuolelle (ei siis kosmeettista:). Uusi aika huhtikuulle.
Leirintäalueella on paljon pesukarhuja, lapset jopa näkivät yhden tänä iltana. Rannalla näkee muutakin kuin rapuja - eikös nämä juuri ole pesukarhun jälkiä?
Eilen illalla vihdoin pääsimme meidän omalle rannalle. Ja minulta pääsi itku. Tämä paikka on niin rakas, ja vaikka on ihana olla täällä taas, se sattuu myös - minun on ollut ikävä tätä paratiisirantaa. Ajoimme edellisen vuokrakämpän ohi, ja siellä todella oli uudet asukit (olin toivonut, että se olisi ollut tyhjillään, ja me olisimme voineet olla siellä joulun ajan, mutta ei...).
Leikimme tervapataa, treffasimme ystäviä rannalla, ja katselimme auringonlaskun. Nauttien, mutta niin haikein mielin. Ainakin minä.
Oli jo kylmä kun lähdimme takaisin asuntoautolle, jossa onneksi odotti padassa lämmin lasagne. Onneksi mies tykkää tästä alueesta paljon myös, ja edelleen haaveilemme, että joku päivä meillä on oma koti täällä. Ensin pitää saada pohjoisen remontti valmiiksi.. Alustavasti kuitenkin suunnittelemme paluuta huhti-kesäkuuksi, pitää vaan löytää sopiva vuokrakoti sille ajalle. Toisaalta meidän perheestä ei koskaan tiedä, miehen esimerkiksi tekee mieli lähteä asuntoautoreissulle länteen. Mutta toivon että palaamme silloin, sekä syksyksi 2012 myös.
Tänään suunnittelin lasten kanssa rantapäivää, mutta aamulla olikin kylmä, joten jäimme hengailemaan leirintäalueelle. Vuorovesi oli alhaalla, ja lapsilla oli hauskaa etsiä rapuja ja muita pieniä mereneläviä. Minä sain pestyä puolet pyykeistä, huomenna jatkuu sama lysti siis. Onneksi leirintäalueella on pesukoneet, ja yllätyin kuinka edullista oli pestä: vain $1 .75 pesusta ja kuivauksesta, tosin koneet olivat aika pienet.
Iltapäivällä jouduin viemään miestä kiropraktikolle, selkä alkoi vaivaamaan ajamisten jälkeen. Onneksi ehdimme takaisin auringonlaskua katsomaan, mikä on täällä noin 17:30 aikaan. Mainessä on pimeää jo klo 16 - jännä kuinka iso ero.
Tänään selvisi myös joulun suunnitelmat - jäämme tänne leirintäalueelle. Ensimmäinen joulu asuntoautossa, saa nähdä millainen tulee. Koristelemmeko palmun jouluvaloin vai haemmeko jonkin sortin kuusen asuntoautoon?
Palmujen havinasta ja auringonpaisteesta terveisiä lähettäen,
Sennie
Minä liikutuin kovasti tuosta sinun liikutuksestasi kotirannalla <3 Ihanaa että olette turvallisesti perillä!
VastaaPoistaJoulukuvia odotan kyllä mielenkiinnolla ja jännityksellä! Erilainen joulu teille varmasti tulee, mutta hurjan jännittävää viettää se perinteistä poiketen =)
Pakko kysyä että miten ihmeessä teillä ns. hermot kestää muutoksia ja äkkinäisiä uudenlaisia käänteitä? Esim. jos tulee jokin ikävä yllätys kesken matkan? Itselläni tahtoo kärytä käämit aika äkkkiä ongelmatilanteissa ja se harmittaa todella. Lähdönhetki on aina myös äärimmäisen vaikea; stressaan onko kaikki varmasti mukana ja sitten tulee tiuskittua perheelle :/
Emmekä edes reissaa noin isosti kuin te! Olen yrittänyt itselleni tolkuttaa että jos jotain unohtuu niin ei ole vakavaa; pääasia että ihmiset, rahaa ja puhelin on matkassa =)
Nauttikaa Floridan lämmöstä ja auringosta!
Tanja
Yhdyn kyllä noihin Tanjan sanoihin! Ja minua kiinnostaa se, että ottavatko lapset joulun asuntoautossa jännänä seikkailuna, vai kaipaavatko he 'joulua pysyvässä kodissa' perinteineen yms?
VastaaPoistaToivottelen teille oikein siunausrikasta joulun odotusta täältä valkoisten hankien keskeltä! Meillä täällä pohjoisessa Suomessa on nääs ihanan valoisaa ja puhdasta lumen ansiosta.
Pirkko
Oi, ihania kuvia ja ihana postaus! Nautinnollista aikaa teille kaikille Floridassa. <3
VastaaPoistaJaana
Kyllä tulee erilainen, mutta varmasti ikimuistoinen joulu asuntoautossa! Ja noissa maisemissahan on hyvä että pääsee helposti ulos :-) Toivottavasti ei vain tule mitään myrskyjä!
VastaaPoistaVoi kiitos tästä postauksesta! Luulen jotain tietäväni tunteistasi - itsellekin tuli haiku, kun katseli noita paratiisirantoja. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä... Löysikö Saara meritähtiä nyt rannalta?'
VastaaPoistaJa aivan mahtavia kuvia, kuvina. Olet kyllä aika artisti myös tällä alalla.
Sitten ystävät, noista 5ennien hermoiluista. Ei hermoile, rauhallinen kuin viilipytty, hymyilee vain, minullekin, joka olen oikein tänttäräärää. Mutta kai hän on myös saanut opiskella kaikkea tätä: nuorena vieras kulttuuri ja kieli, lastentarhallinen vauvoja kerralla, krooninen migreeni jne... Ilman uskoa yliluonnolliseen Jumalaan, joka Jeesuksessa Kristuksessa ohjaa hänen jokaista päiväänsä, hetkeänsä Pyhän Hengen opastuksella kaikessa. Mutta ilman uskoa ja luottamusta, että Jumalan Sana ja ne lupaukset, mitä meille on annettu ovat totta, ei yhdestäkään päivästä tulisi muuta kuin pelkoa ja täyttä kaaosta. Ja kirjoitan tämän, kun en itse vielä ilmeisesti tiedostamattani ole päässyt luovuttamaan koko minääni Hänelle, joka minua hallitsee.
Tanja, kyllä tässä rautahermoja on tarvittu... Ja ongelmia ja tiuskimisia tapahtuu varmaan päivittäin, mutta sitten taas pyydellään anteeksi ja halitaan:) Tähän ahtaaseen asumiseen tottuu, ja nyt itse asiassa tykätään kovasti. Etenkin, kun ollaan yhdessä paikassa pari viikkoa (paitsi yksi pieni reissu sunnuntaista eteenpäin). Tänään saatiin päätettyä lisää, ja tilattiin lentoliput pohjoiseen.. Vaikka olisikin ihana jäädä Floridaan, snif.. Lähtöihin tottuu, ja juu, välillä palaa käämit pahastikin, migreeniä pukkaa toisinaan, mutta lapset ovat oppineet olemaan todella auttavaisia lähtöjen hetkellä.. Mutta rukoilen kyllä ettei yhtä paljon olisi epätietoutta ensi vuonna!! Raastavaa ollut, mutta toisaalta mahiksia venyttää uskon ja luottamuksen lihaksia :)
VastaaPoistaPirkko, kyselimme lapsilta ennen päätöksen tekoa, ja vaikka kolme sanoikin, että mieluiten Sainalla niin kaikki kuitenkin halusivat aikaa Floridassa. Kaksi sanoivat ettei väliä, ja kaikki olivat ok päätöksen kanssa - toivottavasti sama jouluaattona, meitä saattaa olla useampi kyynelissä täällä:)
Kiitos, Jaana! Tänään oli AIVAN IHANA päivä<3 <3 <3
Ihan totta, Soile!! Säätiedotus vielä lupaa kauniita ilmoja, toivottavasti pysyy niin!
Voi äiti!! *Punastuu*
Ei löytynyt meritähtiä vielä, pitää mennä sille rannalle uudestaan, vielä ei olla menty. Kadun varmasti myöhemmin etten ole siellä joka päivä nyt, kun mahis, mutta pala kurkussa vieläkin ajattelen 'meidän rantaa'. Tänään oli hyvä päivä täällä leirintäalueella, uusia muistoja tehdään:)