Joulu asuntoautossa

Oikein siunattuja joulupyhiä teille jokaiselle!! Meillä oli yllättävän ihana joulu täällä leirintäalueella asuntovaunussa, niin ihana että mahdollisesti vietämme ensi joulunkin täällä, vaikka Mainen talomme olisi valmis sitten. Mutta saa nähdä, mikä on Herran tahto ensi vuonna meidän perheelle, tänä vuonna se selvästi oli olla täällä. Ekassa kollaasissa on kuvia joulunlaitosta ja koristeluista - kyllä se joulun tunnelma tropiikkiinkin tuli:)



Jouluaatto alkoi riisipuurolla. Tai oikeastaan joulukaakaolla, sillä välin kun riisipuuroa piti keittää ja keittää. Kaksi tuntia meni arborio-riisiä hauduttaessa, minulla meni jo usko puuroon, ja rukoillen sain keitettyä kunnon puuroksi - ja kyllä siitä herkkua tulikin!

Kiitos Muori ja Vaari enkelikellosta, ihanasti toi tunnelmaa jouluumme!! (Ja kaikista muista lahjoista myös!!:)

Laitoin pöydälle rusina-pähkinäsekoitusta välipalaksi, kunnes vihdoin saimme syödä joulupuuron voin ja kanelisokerin kanssa. Tuomas löysi mantelin, ja sai Fazerin suklaalevyn mantelilahjaksi.

Olin tehnyt edellisenä iltana jamssimuusia ja rosollia, sekä laittanut kinkun valmiiksi crockpot-pataan. Muut ruoat haimme ruokakaupasta, jopa sillit ja puolukkahillot. Meidän ateriamme oli sekalainen sekoitus suomalaista ja amerikkalaista jouluateriaa, ja kaikille löytyi lempiruokia. Jopa Turun sinappia löytyi pöydästä, nam! Ihan liikaa ruokaa.. Lasten ystävä C söi meidän kanssamme, siksi kuvasta löytyy kuusi lasta:) Luimme jouluevankeliumin ruokapöydässä (maman vuoro tänä vuonna), mutta Turun joulurauhan julistamisen täysin unohdin, pöh.

Pienen ruokalevon jälkeen (tiskitkin jäivät joulupäivälle, kun mies lupasi ne tiskata) lähdimme jouluaaton kirkkoon. Floridan kirkkomme monen kirkon lailla piti vain aaton jumiksen, eikä ollenkaan joulupäivän jumista. Kutsuimme C:n perheensä kanssa mukaan, ja C tuli äitinsä kanssa, muun perheen jäädessä leirintäalueelle.

Niin tyypillistä: minä pieni ihminen pienen uskoni kanssa sanoin C:n äidille etten tiedä kuinka tulen edes tykkäämään tästä jumiksesta, koska olen tottunut Uuden Englannin pieniin herkkiin kynttilähartaushetkiin.. Noh, siellä kirkon parkkipaikalla yli neljän tuhannen muun ihmisen kanssa ylistäessä Taivaallista Isäämme pieni minä sai kohdata Jumalan. Tuntui kuin olisi saanut ylistää enkelikuoron kanssa!

Ja tämän joulun paras lahja - lasten ystävä C antoi elämänsä Jeesukselle siellä jumiksessa, kun pastori esitti alttarikutsun. Ei siinä voinut kuin itkeä ilon kyyneliä nuoren miehen tehdessä elämänsä tärkeimmän päätöksen - ja valiten viisaasti!

Kun tulimme takaisin asuntoautolle, yllättäen teltasta löytyi pussillinen lahjoja, ja vaikka oli jo aika myöhä, avasimme lahjat yksi kerrallaan, nauttien jokaisesta lahjasta. Pelkäsin etukäteen, että vaatimaton joulu olisi ollut pettymys lapsille (ja eka joulu ilman joulupukin vierailua), mutta ei, joulu oli ihana, lapsille myös. Onneksi jokaiselle löytyi jotain mieluista paketeista:)



Joulupäivän aamuna löytyi vielä joulusukat täynnä herkkuja. Lapset aloittivat uusilla leluilla leikkimisen, ja koko päivän touhusivat. Nautimme jouluaaton herkuista ja leppoisasta yhdessäolosta koko päivän. Teinit eivät halunneet tulla kävelylle iltapäivällä, mutta Anna tuli daddyn ja minun mukaani kun teimme pitkän kävelymatkan rannalla. Aah, ihana päivä.

Ihana joulu 2011.