2011

Vuosi 2011 alkaa olla lopuillaan. Mitä tapahtui Kolmessa kolkassa tänä vuonna?

TAMMIKUU oli hiljainen kuukausi meille New Hampshiressä. Olimme joulukuussa miehen kanssa lentäneet Australiasta Floridaan, ja sieltä vajaassa viikossa piti muuttaa pois kämpästä ja tulla New Hampshireen. Eli tammikuu oli palautumista hektisestä joulukuusta. Koululaiset aloittivat kotikouluharrastuksia kuten Gym-kerhon ja Nerf-kerhon, ja Anna meni takaisin vanhaan kerhoonsa. Juhlimme 17-vuotishääpäiväämme koko perheellä, kera kiinalaisen aterian. Ja loppukuusta vietimme miehen synttäreitä myös.

HELMIKUUSSA lisäsimme laskettelun ja jousiammunnan kotikouluharrastuksiin, nautimme New Hampshiren kodistamme, ja yhden viikon vietimme Mainessä moottorikelkkaillen.

MAALISKUUSSA Anna täytti viisi vuotta! Koululaiset viettivät hurjan hauskan viikonlopun kristillisessä keskuksessa kirkkomme nuorten kanssa. Mies ja minä menimme viikonlopuksi Maineen appivanhempien ja sukulaisten kanssa, ja sinä viikonloppuna löysimme Mainen talomme.

HUHTIKUUSSA ostimme Mainen mökkimme ja muutimme sinne asumaan. Huhtikuu oli täysin talvi pohjoisessa, eikä meillä ollut eristyksiä talossa, järvivesi tuli putkista, orava asui talossa kanssamme, eikä minulla ollut pyykkikonetta käytössä. Melkein lähdin takaisin New Hampshireen, ja kävinkin etelä-Mainessä naisten viikonlopussa.

TOUKOKUUN ekan puoliskon vietimme Mainessä, Tuomas aloitti pelaamaan pesäpalloa kahdessa eri joukkueessa. Lähdimme reissuun pysähtyen ensin New Hampshiressä muutamaksi päiväksi. Antti ja Tuomas jäivät vierailulle A-ystävänsä ja hänen perheensä luokse ja Saara jäi isovanhemille. Lensimme kahden lapsen kanssa Floridaan hoitamaan juoksevia asioita ja hakemaan asuntoautoa pohjoiseen. Olimme Floridassa vajaan viikon ennen kuin lähdimme taas reissuun. Pikaisesti pysähdyimme siskoni luona Virginiassa, ja Anna jäi heille reiluksi viikoksi (ilman meitä muita). Asuntoauto hajosi Virginiassa (ei kuitenkaan siskon lähellä), ja matka viivästyi muutamalla päivällä, kunnes löysimme paikan, joka sai sen korjattua.

KESÄKUUSSA pääsimme takaisin pohjoiseen, haimme Tuomaksen ja Antin ystäviltämme, Saaran isovanhemmilta, ja ajoimme takaisin mökille. Tuomas jatkoi pesäpalloa. Minä vain pyörähdin mökillä, koska lensin takaisin Virginiaan siskoni luokse. Siskon kanssa kävimme kotikoulukonferenssissa, ja sitten Annan kanssa lensimme takaisin pohjoiseen.

HEINÄKUUN reissasimme New Hampshiren ja Nantucketin väliä, Mainen mökkimme ollessa vuokralla. Vietimme Nantucketissa aikaa niin miehen perheen kanssa kuin loppukuusta myös ystäviemme kanssa. Saimme tarjouksen New Hampshiren talostamme, jonka pitkien keskustelujen jälkeen päätimme hyväksyä.

ELOKUUSSA Tuomaksella oli leikkaus, Saara ja Antti lensivät Suomeen siskoni perheen kanssa, ja minä aloitin pakkaamaan New Hampshiren kotiamme. Mies suuntasi puolessa välin kuukautta Maineen aloittamaan Isoa Remonttia, mutta palasi loppukuusta muuttotöihin. Omaisuus säilöttiin anoppilan kellariin (jossa ne vieläkin ovat). Loppukuusta Saara ja Antti palasivat kotiin.

SYYSKUUN alussa saimme hyvästit rakkaalle kodillemme, ja siirryimme Mainen taloomme. Kaksi viikkoa kestin remontin keskellä ilman keittiötä ennen kuin muutimme vuokrakotiin saman tien varrelle. Aloitimme kotikoulun, Saara aloitti jazz-ja tap-tanssitunnit, Anna aloitti kirjaston kerhon. Teimme monta patikointireissua lähistöllä, kävimme mustikassa, saimme omia omenoita ja leivoimme paljon piirakoita.

LOKAKUU oli hiljainen arkikuukausi vuokrakodissa. Koululaiset aloittivat nuortenpiirin kirkossa. Iso Remontti jatkui.

MARRASKUUSSA huomasimme, että olemme viettäneet melkein kuusi kuukautta jo Mainen osavaltiossa. Äkkiä piti alkaa pakkaamaan vuokrataloa, ja muutimme sieltä pois 11.11. Kaupungista lähtiessämme satoi lunta, ja asuntoauto liukui ojaan, onneksi ei kenellekään sattunut mitään, ei asuntoautollekaan. Vietimme yön tien vieressä, seuraavan päivän anoppilassa juhlien Kiitospäivää etukäteen sukulaisten kanssa. Seuraavana päivänä treffasimme pikaisesti New Hampshiren ystäviämme, ja lähdimme saman tien lunta pakoon, eli ajamaan etelään. Saavuimme siskoni luokse Virginiaan 14.11, parkkeerasimme asuntoauton heidän talonsa eteen, ja jäimme sinne loppukuukaudeksi. Mies teki töitä vauvanhuoneesta käsin, koululaiset nukkuivat toimistohuoneessa, ja mies, Anna ja minä nukuimme asuntoautossa. Saimme viettää ihanan Kiitospäivän siskon luona, ja isosiskomme nuorin poika Suomesta tuli vierailulle myös! Teimme kivoja reissuja Williamsburgiin kaikki yhdessä, ensin ulkomuseoalueelle, sitten huvipuiston joulukylään.

JOULUKUUN ensimmäiset kymmenen päivää olimme vielä siskoni luona. Treffasimme appivanhempani ja miehen isoäidin Virginiassa yhtenä viikonloppuna leirintäalueella, he omassa asuntoautossaan, me omassa. Heidän oli tarkoitus tulla Floridaan kanssamme, mutta reissaaminen miltei 95-vuotiaan isoäidin kanssa olikin aika rankkaa, ja he palasivat pohjoiseen. Me vietimme ihanat kolme viikkoa Floridassa asuntoautossamme, myös joulun. Koululaisista tuli teinit, kun vietimme heidän 13-vuotissynttäreitä, ja samalla vietimme Annan 5-vuotisadoptiopäivää. Kuun lopulla mies lensi pohjoiseen Saaran ja Antin kanssa, minä lensin takaisin siskoni luokse kolmen lapsen kanssa.


Huh. Tähän vuoteen mahtui vaikka mitä. Paljon kyyneliä.. Paljon onnea. Uudistunut luottamus Hyvän Jumalan huolenpitoon, ja johdatusta uusille poluille. Mitä vuosi 2012 tuo tullessaan? Varmasti hyvä, etteme tiedä etukäteen, en tiedä olisiko voimia kohdata vuoden koettelemuksia, jos niitä pitäisi murehtia etukäteen. Mutta vuoden siunauksista voi iloita etukäteen jo - niitä aina löytää, kun etsien kulkee:)

Minun henkilökohtaisia toiveitani - en oikein osaa tehdä uuden vuoden lupauksia:

- saada vietettyä enemmän aikaa jokaisen lapsen kanssa, niin yhdessä kuin erikseen
- saada painoa alaspäin ja kuntoa ylöspäin (jokavuotinen toive, heh)
- kasvaa Jumalan tuntemisessa ja armossa
- saisimme aloitettua adoptioprosessin tuodaksemme pikkusiskon kotiin Kiinasta
- remontin loppuun saanti Mainessä, ja talon saaminen vuokralle osaksi vuotta
- edes väliaikaisen kodin löytyminen Floridasta kevääksi ja syksyksi
- reissu Suomeen?

Mutta suurin toiveeni on, että Taivaan Isän tahto tapahtuisi elämässämme - jos mikään ylläolevista ei ole Hänen tahtonsa, siihen tahdon tyytyä. Hän on minua ja meitä siunannut jo paljon.

Onnellista ja siunattua uutta vuotta 2012 jokaiselle lukijalleni! Kiitos kommenteista, tuestanne ja välittämisestänne - on ollut antoisaa jakaa elämäämme tämän blogin kautta. Olette parhaita!!