Neljä teiniä + adoptiopäivä!

Joulukuun 18. päivää oli odotettu!! Kolmetoista oli tärkeä syntymäpäivä koululaisille, ja meillä vanhemmilla olikin pieni paine saada päivästä onnistunut, vaikka vietimmekin synttäreitä asuntoautossa, eikä kaverisynttärit olleet käytännölliset tänä vuonna.

Aamu alkoi sankareiden avatessa ensin lahjat toisiltaan (jokainen antoi yhden lahjan yhdelle sisarukselle), sitten meidän vanhempien lahjat. Viimeiseksi Anna sai avata adoptiolahjan, viisi vuotta sitten, nelosten 8-vuotissynttäripäivänä, allekirjoitimme adoptiopaperit Kiinassa, ja Kiinan viranomaisten silmissä Annasta tuli meidän tyttäremme.

Sisaruslahjat olivat pienet (asuntoauto on ahdas!): Antti antoi Tanelille pienen legopakkauksen, Taneli Tuomakselle Pictureka-korttipelin, Tuomas Saaralle Apinat sangossa-pelin, Saara Antille kaksi pähkinänsärkijää. Meidän lahja pojille oli reissu pelaamaan paintball'ia (värikuulien ampumista) Virginiaan daddyn ja M-sedän kanssa, ostimme jo lahjakortit. Mutta koska tätä lahjaa he eivät voi heti 'käyttää', annoimme pojille myös yhteislahjaksi radio-ohjattavan helikopterin. Saara on jo kauan toivonut pattereilla toimivaa kissaa, ja kerran jo omilla rahoillaan ostikin sellaisen, mutta palautimme sen, koska kissa ei toiminut. Vaikkei mama kauheasti kissoista ymmärrä mitään, tämä lahja oli tärkeä ja rakas Saaralle.. Anna sai pienemmän kissan adoptiolahjaksi (yleensä nämä gotcha-ja adoptiolahjat ovat pieniä muistoja Kiinasta, tosin tänä vuonna Kiina-lahjat ovat jossain laatikossa anoppilan kellarissa, heh heh.) Kovin olivat kaikki innoissaan lahjoistaan<3

Olimme varoittaneet lapsia jo, että aamupalan (pakastin-vohveleita leivänpaahtimesta mansikoiden ja kermavaahdon kera) jälkeen meidän pitää pakata kamppeet ja lähteä leirintäalueelta, joten he menivät ulos leikkimään C-ystävänsä kanssa sillä aikaa kun me valmistauduimme lähtöön.

Söimme piknik-lounaan leirintäalueen lähellä, sitten suuntasimme Orlandoon. Matkalla haimme kaupasta synttärikakun, ja saimme laulaa lapsille Happy Birthday (ja loppuun " and Happy Adoption Day, too!").

Kakkukahvit (lisää kuvia kamerassa):



Päivän kohokohta lapsille oli reissu linnaan. Kun neloset olivat noin 5 tai 6-vuotiaita, kävimme tällaisessa Medieval Times-näytöksessä, ja he kaikki muistivat sen ihanana kokemuksena. Paikalla oli hyvä synttäritarjous, me saimme kolme ilmaislippua :)







Näytös oli hyvin tehty, meidän mustavalkoinen ritarimme voitti. Ruokakin oli todella hyvää, ja etenkin pojat tykkäsivät kun ei saanut haarukoita tai veitsiä käyttöön, keittokin piti hörppien syödä :)

Illalla lähdimme ajamaan kohti Manatee Springs-leirintäaluetta, lapset katsoivat matkalla elokuvaa. Ihan perille asti emme päässeet, nukuimme tien sivussa rekkapysäkillä ja aamulla jatkoimme matkaa taas.

Oikein onnistunut juhlapäivä!

Ihan järkkyä, että meillä on neljä teiniä talossa asuntoautossa nykyisin!!! Että kolmetoista vuotta sitten meidän pikkurääpäleet syntyivät Dartmouth-sairaalassa...! En löytänyt kuvaa koko konkkaronkasta, mutta alla kuva Tuomaksesta (kaikkein pienin syntyessään) ja daddyn kädestä, todennäköisesti yhden päivän ikäisenä.

Oikeasti raskausaika, synnytys ja nelosten alkuvuodet ovat ihan puuroa mielessäni - moni pyytää kirjoittamaan millaista se oli, mutta kun ei muista, ei muista.. Sen muistan, että edellisenä päivänä (17.12) lääkärit päättivät, että seuraavana päivänä on keisarinleikkaus. Edeltä käsin minua varoitettiin, että puudutus tuntuu siltä, etten pysty hengittämään, mutta kyllä ihan normaalisti hengitän, vaikken sitä itse pysty tuntumaan. Varoituksesta huolimatta se tunne oli aivan kauhea. Onneksi mies oli vierellä ja mielessäni toistin yhtä lempiraamatunlausettani.

Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Fil. 4:13

I can do all this through him who gives me strength. Phil. 4:13