Meillä mitään teinejä:)

Olemme niiiiin nauttineet olosta St. Petessä. Voi tietty olla, että jos palaisimme New Hampshireen kotikaupunkiimme, kyyneleet valuisivat alati (muutto sieltä tänä vuonna oli rankka), mutta täytyy myöntää, että yllätyin kuinka vahvasti fyysisesti olen reagoinut täällä Floridassa oloon (en normaalisti itke näin paljon:).

Viime vuonna näköjään kotiuduimme tänne todella hyvin ja kaikki tykkäämme olla täällä. Olemme nähneet rakkaita ystäviä, vierailleet rakkaita paikkoja, ja viime lauantaina koimme taas vahvasti kuinka tämä paikka on meille tärkeä. Toivomme ja rukoilemme, että joku päivä meillä on oma koti täällä, vaikka viettäisimmekin 6 kk Mainen metsissä.

St. Petessä on lauantaisiaamuisin mahtava tori, josta löytää niin vihanneksia, hedelmiä, eri elintarvikkeita, ruokakojuja kuin paikallisia käsityöläisiäkin. Kun asuimme täällä viime vuonna, yritimme mennä torille niin usein kuin vain pystyimme, joten viime lauantaina luonnollisesti suuntasimme torille. Menimme aika myöhään, joten eka söimme lounaan siellä, sitten kiertelimme kojuja. Matkaan tarttui thai-kastiketta kanalle, ananas, ja lapset saivat maistaa kookospähkinää.

Torilta suuntasimme Target-tavarataloon, tarkoitus oli hakea teltta ja joulukoristeita, mutta mukaan tarttui myös synttärilahja pojille, sekä ainakin yksi joululahja.



Illalla suuntasimme meidän St. Peten kirkkoon, sama jossa koululaiset kävivät perjantaisin kotikouluryhmätunneilla. Viime vuonna tykkäsimme käydä kirkossa lauantai-iltaisin, ja usein sen jälkeen käydä syömässä Chick-Fil-A-pikaruokalassa, joka on kiinni sunnuntaisin. Oli kiva seurata traditiotamme, nähdä ystäviä kirkossa, ja sen jälkeen juhlia viimeistä päivää Ilman Teinejä kanaravintolassa:)



Ihana perhe meillä, kiitos Taivaan Isä:)