Minulla ei ollut mitään aavistuksia, että olisin raskaana. Lähinnä ajatukset olivat adoptioprosessin aloittamisessa. Kun menkat olivat myöhässä, ajatusrata kulki tähän suuntaan: a) olen raskaana! b) ei, reissussa olin varmasti merkannut päivät väärin kalenteriin, c) olenkohan raskaana?, d) hassu minä, vaihtovuodet ovat varmasti alkamassa aikaisin, e) taidan silti tehdä testin...
Maanantaina Taneli ja Anna lähtivät mukaani kirjastoon, postiin ja kauppaan. Vatsaa nipisteli vähän siihen suuntaan, että menkat ehkä olisivat alkamassa, melkein en ostanut testiä. Mutta päätin silti ostaa, varmuuden vuoksi. Lähetin lapset pakasteosastolle valitsemaan jäätelöä sillä välin kun valitsin minkä testin ostaisin.
Kotona piti odottaa vessahätää. Mies ja Saina-siskoni olivat tietoisia, mitä oli meneillään. Taisin saada jo tekstarin, että joko joko. Vihdoin linnauduin vessaan kännykän (ajastin), testin ja kertakäyttömukin kanssa. Ennen kuin kolme minuuttia tuli täyteen, testi näytti plussaa.
Laitoin tekstarin Sainalle, ja lupasin soittaa heti kun mahdollista. Menin näyttämään testiä miehelleni. Hän nielaisi vakavana (ja sanoi oh my gosh). Olimme molemmat ihan shokissa. Lupasimme jutella myöhemmin, ja mies jatkoi töitään (jos pystyi).
Nappasin juotavaa ja kännykän, ja kerroin miehelle, että lähden kävelylle. Kävelin muutaman kadun kauemmaksi, ja istuin varjoon juttelemaan siskon kanssa. Ensimmäiset pari minuuttia meni meidän molempien itkiessä ja nauraessa.
Laskimme koska olisi laskettu aika (26.1). Silloin meidän olisi tarkoitus olla Mainessä?? Joulukuussa täytän neljäkymmentä, ja teinit viisitoista (Anna vielä seitsemän). Apua! Tammikuun kahdeksas on 20. hääpäivämme, ja mies täyttää 45 tammikuun lopulla. Kääks!! Emme siis ole menossa Hawaijille... Heh.
Loppupäivä meni aika lailla sumussa. Olimme sopineet treffit tuttavaperheen kanssa rannalle viideltä, ja sinne menimme, vaikka pää olikin pyörällä. Emmekä voineet sanoa mitään. Tosin livahdimme lyhyelle kävelylle sillä välin kun muut uivat. Päätimme, että jäämme syksyllä Floridaan kauemmaksi aikaa, että voin synnyttää Floridassa.
Mitään raskausoireita ei vielä ollut tässä vaiheessa. Olo oli aika epätodellinen. Onnellinen, sekava, vähän pelokaskin..
Jatkuu seuraavassa numerossa... :)
PS. Anna valitsi tuon kuvan hämähäkkikirjan kirjastosta, ja pyysi lukea iltasaduksi. Se oli aika sopiva tuolle päivälle:)
Mulla edelleen menee kylmät väreet ja tulee kyyneleet silmiin kun luen ja ajattelen asiaa. 10v. sitten 23.5 tein positiivisen testin monen vuoden odotuksen, toiveiden ja tuloksettomina lopetettujen hoitojen jälkeen. Minun laskettuaikani oli 27.1.2004 :) Ensimmäisenä laitoin viestin miehelle, sen jälkeen soitin äidille. Voin niin samaistua tunteisiisi ja muistan omani edelleen kristallin kirkkaina!
VastaaPoistaTänä vuonna toukokuussa sain puhelun nuorimmalta siskoltani; "mä olen raskaana, en saanu xx:ää töistä kiinni, soitin sulle" <3 Laskettuaika 17.1.2014 =D
Kaikkea hyvää sinulle odotukseen, hyvää vointia ja etenkin migreenin toivon pysyvän poissa!
Halauksia <3
Tanja
Tämä on niin uskomatonta! Kuten sanoit, niin varmasti shokki aluksi, mutta niin iloinen ja ihana uutinen.
VastaaPoistaAiotte siis olla alku vuodestakin Floridassa, kun aiot siellä synnyttää :) Teillä on siis paljon ihanaa Floridaa edessä :)
Ihanaa, kun olet voinut hyvin. Toivottavasti niin on jatkossakin. Miten oli nelosia odottaessa, oliko pahoinvointia ym?
Terveisin Olivia, joka on niin innoissaan ja iloinen tästä uutisesta :)
Olipa ihana yllätys! :) Minäkin täytin 40, kun sain viimeisen lapseni. Kymmenen vuotta oli ikäeroa kahden viimeisen välillä. Kaikkea hyvää seuraaville kuukausille!
VastaaPoistaEdelleen tuntuu niin hienolta tuo uutinen. Näytin lapsillekin sen videon. Miten teillä nyt lapset suhtautuvat? Uskovatko jo? :) Annalle taitaa ainakin olla iso rukousvastaus :)
VastaaPoistaMiksi haluat synnyttää Floridassa? Kaikkea hyvää ja siunausta. Tuo teksti kirjassa sopii tosiaan hyvin, onneksi teillä on aikaa valmistautua :)
Onnea ja kaikkea hyvää odotukseen :) Siskoni sai esikoisensa 40-vuotiaana ja nyt minulla on ihana 2-vuotias kummipoika. Hänellekin raskaus tuli yllätyksenä. Nauti ja iloitse - aivan ihana yllätys!
VastaaPoistaVoi ihanaa :)))
VastaaPoistaVau Tanja, aika samat päivät<3
VastaaPoistaOlivia, en muista, että olisin voinut pahoin nelosten kanssa, tosin kerran oksensin :-P Nautin silloin raskaudestani todella paljon, sen jälkeen kun pääsin nelos-shokin yli. Ja vipa kuukausi oli aika rankka sairaalassa.
Kiitos, Tuula<3
Sari, kyllä uskovat. Tuomas ja Anna olivat heti ihan onnessaan, Tanelikin hyväksyi aika pian. Antilla ja Saaralla on kestänyt vähän kauemmin tottua ajatukseen.
Me olemme täällä Mainessä kaukana sairaaloista, ja talvella liukkaat kelit helposti. Emmekä ole kovin tyytyväinen siihen sairaalaan. Ja koska olemme jo vuokranneet talon Floridasta syksyksi, on vaan luonnollista jäädä sinne loppuajaksikin.
Marianna, ihanaa<3
Kiitos, Marita<3 (((Muru)))
Onnea vielä tätäkin kautta! <3 Niin onnellinen teidän puolesta <3
VastaaPoistaAika samoja päivänmääriä on ollut mullakin :) Meidän teinin laskettu aika oli aikoinaan myös tuo 27.1. syntyi sitten kuitenkin 24 päivä. Mieheni syntymäpäivä on tuo 26.1 :)
En malta melkein odottaa lisää kuulumisia, olotiloja sekä syntymää!! :D
Siuanusta!
Minna
Muuten, mullakin oli joskus ihan tammikuun lopussa laskettuaika esikoisella, tarkkaa päivää en enää muista. Syntyi sitten käynnistyksellä 2.2. Mulla on itsellä ollut rajuja pahoinvointeja, joten siksi automaattisesti aina kyselen muiltakin :)
VastaaPoistaOlivia
Voi onnea, ihana uutinen! Joo-o 15-vuotiaat saattavat hannailla vähän näin isoa muutosta, kun pienenmmätkin jutut ovat hankalia (ainakin meidän 13-vuotiaalla tytöllä). Mutta upeaa, eikö ole ihana aloittaa pienen kanssa kasvun ihme!!!
VastaaPoistaMinna, miehen syntymäpäivä on 31.1, ja neloset syntyivät kaksi päivää ennen minun synttäreitäni:)
VastaaPoistaOlivia, kurjaa, että sinulla on ollut rajuja pahoinvointeja, tää mietokin jo haittaa, en voi kuvitella kuinka rajujen kanssa jaksaisi..
Maija, iso muutoshan se. Ja on ihana aloittaa pienen ihmeen kanssa<3
Ihania uutisia! Onnea! /Salla
VastaaPoistaKiitos, Salla<3
VastaaPoista♥ ♥ ♥ ♥
VastaaPoistavoin kuvitella, että aika yllätys!! Ja eilen illalla mä (!!) mietin, että tuleekohan teille taas neloset - mutta nyt viimeisessä postauksessa olitkin vastannut telepaattisesti mietintääni, että yksi sielä ilmeisesti vain on ... :)
Heh, MaaMaa, Scottin kanssa pelättiin samaa, lähinnä ajateltiin, että hyvin olisi kaksoset mahdollista, mutta ei ultrassa näkynyt kuin yksi. Toivottavasti löytyy toinen mahis ultrata, että voisi varmistaa, sekä kuulla sydämenlyönnit..
VastaaPoista