Eilen, kun hain meidän Floridan postit postista, sieltä löytyi kiva paketti Suomesta. Väyläkirjat lähettivät minulle Orvokki Niemisen kirjan Näen juhannusruusujen kukkivan kauniimmin... ja sitten syntyi neloset.
Kun pääsin kotiin, kömmin heti peittojen alle päiväunille kirjan kanssa. Luin sen yhteen menoon, en malttanut laittaa kirjaa sivuun ollenkaan, niin Orvokin tarina vei minut mennessään. Surin surullisia tapahtumia, itkinkin välillä, ja iloitsin onnen hetkissä.
Oletin, että kirja olisi kertonut vain nelosista, mutta se olikin koskettava omaelämäkertomus kirjailijan elämästä, ja äitiydestä. Menetyksistä, kuin myös arjen iloista.
Luonnollisesti samaistuin nelosraskauteen, vaikkeivat meidän neloset ollutkaan koeputkihedelmöityksellä alkuun saaneita. Orvokki sai myös kolme poikaa, ja yhden tytön, aivan kuin mekin. Meillekin suositeltiin kahden sikiön 'eliminoimista', että kaksi saisivat paremmat mahdollisuudet selvitä. Orvokki, ja hänen miehensä Esa eivät voineet tehdä tätä päätöstä, en minäkään mieheni kanssa.
Myös osa nelosten vauvaiästä ja lapsuudesta sai minut hymyilemään monet kerrat - niin tuttua touhua ja tohinaa oli. Ja se tarve yrittää silti elää 'normaalia' elämää, vaikka perheessä olikin neljä vauvaa. Niemiset lähtivät asuntoautoreissulle, me telttaretkelle:)
Yksi lempikohtiani kirjassa oli kirjailijan sanat: "Ennen lasteni syntymää mietin, miten rakkauden voi jakaa. Se selvisi, kun näin ne neljä keskoskaappia: eihän sitä todellakaan tarvitse jakaa, vaan se lisääntyy. Se ei lopu - se on kuin ehtymätön luonnonvara. Neljä suurta rakkautta ja nekin pohjattomia - sitä elämää suurempaa rakkautta."
Näin minäkin koen. Niin omieni nelosten, kuin rakkaan adoptoidun tyttäremme, kuin myös tämän kohdussa kehittyvän pienen kohdalla.
Suosittelen Näen juhannusruusujen kukkivan kauniimmin.. ja syntyi neloset kirjan lukemista. Mutta pidä nenäliinat lähellä.
Iso kiitos Väyläkirjalle kirjasta! Mielipiteet ovat minun omiani.
Tuo on minunkin mielestäni lukemisen arvoinen kirja, olen lukenut sen noin vuosi sitten. Kirjastossa näin ja tarttui mukaan.
VastaaPoistaLaitoin kirjan adlibriksen toivelistalleni. Keräilen tuon nettikaupan listalle kirjoja ja tilaan sitten, kun olen saanut sinne useamman :). Kiitos vinkistä. Kesälukemista tarvitaankin nyt, kun kesäloma alkoi tänään!
VastaaPoistaSirpa, minulle vinkkasi kirjasta facebook-ystävä:)
VastaaPoistaTuula, mitä nettikauppaa käytät? Mielelläni ostaisin suomalaisia kirjoja, mutta niiden hinta aina pysäyttää..
Minua on aina kovasti kiinnostanut kaikki monikkoihin liittyvä ja seurasin aikoinaan tuon perheen elämää lehtijutuista. Siksi tuo kirja kiinnostaa myös. Mietin vielä maltanko tilata (kun juuri tilasin 3 muuta kirjaa) tai katson ensin löytyisikö kirjastosta. Kiitos vinkistä :)
VastaaPoistaOma haaveeni monikoista ei tainnut toteutua, mutta kiitollinen olen, että monta lasta sain silti.
Sari, eiks sitä vielä ehtis? Voisin suositella yhtä lääkettä ;-) Sulta kans löytyis lastenhoitajia:)
VastaaPoistaTotta, lastenhoitajia olisi ja just vois ehtiä.. Olishan se ihana. Mutta kääntääkö tuo lääke miehen pään asiassa ;)
VastaaPoistaHehee:) Juu, kyllä täälläkin vielä oltiin kääntämässä miehen päätä adoption suhteen (toisaalta oli valmis, toisaalta ei), kunnes Taivaan Isä päätti näin - eli ei siinä aina ole miehellä sanomista:-D
VastaaPoistaSennie, viimeiseen lauseesi viitaten, ei ehkä sanomista, mutta muuten tekemistä kuitenkin hih ;-D
VastaaPoistaToivottavasti vointisi ok, muistan rukouksin :)
PaulaP
Lol, Paula!! Harvemmin heillä on mitään sitä tekemistä vastaan :-D
VastaaPoistaJa kiitos, pää on ollut parempi, tosin nyt ukkosten aikaan jymisee päässäkin, ugh. Muuten vointi ok, kunhan muistan syödä ennen kuin nälkä tulee:) Täällä pohjoisessa on saanut ihanasti levätä, aina kun väsyttää<3