Myrsky muuttaa menoa

Eli kirjoittelen tätä Mainen kodistamme - emme lähteneetkään vielä etelään. Perjantaiaamulla piti tehdä päätöksiä mitä teemme Floridan matkan ja New Hampshiren reissun suhteen, ja mitä enemmän luimme netistä hirmumyrsky Sandystä, päätimme siirtää Floridaan lähtöä noin viikolla. Tai ensin päätimme lähteä heti ajamaan etelään niin, että olisimme tarpeeksi etelässä myrskyn tullessa, mutta enemmän asiaa mietittyä se ei tuntunut kovin hyvältä vaihtoehdolta.

Seuraamme täältä pohjoisesta käsin miten myrsky etenee, ja milloin olisi turvallista lähteä. Jopa tänne meille asti pohjoiseen on luvattu kovia tuulia, sadetta, ja tulvia, mutta uskomme ja toivomme, että meidän on turvallisin olla täällä.

Siskoni Saina taas on Virginian osavaltion itärannikolla, mikä on hurrikaanin reitin varrella. Saina on tänään 39 viikkoa raskaana neljännen vauvansa kanssa, eli jännittää kuinka siellä selvitään tällä viikolla. Jopa ennustetut sähkökatkokset ja tulvat ovat pahaan aikaan.. Onneksi Sainan mies on kotona, ja he ovat valmistautuneet hyvin niin myrskyyn kuin tulevaan synnytykseen myös. Silti pyytäisin rukoustukea, että siellä selvittäisiin hyvin. (Tulkaa tänne!!!:)



Vaikka siirsimme Floridaan lähtöä, meidän piti silti tehdä pikainen New Hampshiren keikka, siksi en saanut päivitettyä tätä reissutilannetta aikaisemmin. Mies on mukana avioliittotyön lautakunnassa, ja perjantai-illalla oli organisaation 25-vuotisjuhla, illallinen, jossa puhui Rakkauden kielet kirjan kirjoittaja Dr. Gary Chapman.

Ja lauantaina olisi ollut avioliittoseminaari, missä meillä oli tehtävänä myydä kirjoja, ja lauantai-illalla miehen oli tarkoitus mennä isänsä kanssa Nantucketin kesäkotia laittamaan talviteloille, mutta molemmat jutut peruuntuivat meidän osaltamme.

New Hampshiren reissu oli ihan kiva, mutta sarjassamme tyypillisen kaheli reissu. Tytöt lähtivät mukaan, ajoimme koko päivän, veimme tytöt ystäviemme luokse, missä vietimme yön, ja viidessä minuutissa piti vaihtaa juhlakamat päälle, ja kiirehtiä illallisille. Mukava ilta oli, näimme tuttuja, Dr. Chapman on hauska puhuja, rahaa kerättiin avioliittotyölle, ja tilaisuuden jälkeen vielä seurustelimme ystäviemme kanssa, joiden luona olimme yötä.

He pyysivät Saaraa jäämään heille täksi viikoksi (hekin pitävät kotikoulua), ja aamulla heti lähtivät jalkapallokisoihin. Me lähdimme kanssa, ensin suuntasimme ostoksille (eihän täällä metsässä sitä voi harrastaa), mies pääsi lempikauppaansa myös (kollaasin vasemmalla ylhäällä) etsimään vanhoja lautoja ja muuta romua antiikkia remonttia varten. Minä sain Starbucksia kotimatkalle, aah!

 

Tänään yllätimme ystävät kirkossa - olimmehan sanoneet hyvästit jo viime viikolla:) Pojat pääsivät nuortenpiirin kanssa kiipeämään vuorelle, ja Anna ja minä päätimme pitää lepopäivää. Jos tästä jaksan nousta, pitäisi organisoida tätä ei-lähtöä - kaikki kamat ovat lähtövalmiina, joko lattialla tai pöydillä ja tasoilla odottamista asuntoautoon siirtymistä. Ei tällaisessa sotkussa voi viikkoa olla:)


Turvallista viikkoa jokaiselle, missä olettekin!