Viikko ystävien kanssa

Minusta tämä kuva kuvaa tyttöjen yhdessäolon iloa oikein hyvin!

Ihana viikko. Hulinaa tietty, mutta ei-stressaavaa. Ja mikä ilo on ollut katsoa lapsia, kaikilla on ollut omat ystävät vieraiden lapsista. Niin kiitollinen mieli on ollut, etenkin Annasta, joka ei yleensä lämpene kovin hyvin muiden lasten seurassa, ainoa poikkeus on Virginian serkut, heidän kanssa leikit sujuu aina hyvin. Nyt Annalla on sydänystävä 5-vuotiaasta E:ssä, ja hyvin sujui leikki melkein 3-vuotiaan L:n ja 7-vuotiaan A:n kanssa myös.



Saara ja 11-vuotias H ovat olleet kuin paita ja peppu koko viikon, ja neljä 13-vuotiasta poikaa jatkoivat juttujaan siitä, mihin ne jäivät 4-5 vuotta sitten, kun viimeksi tapasivat.

Kyllä välillä on saanut komentaa/olla helisemässä/torua kymmentä lasta, ja tänään pelästytin 2-v L:n niin, että pikkuiselle tuli itku (vahingossa tietty:), mutta ihmeen hyvin on lapsilauman kanssa mennyt. Huomenna kun lähtevät, niin kyllä tulee olemaan surullista väkeä, puolin ja toisin... Me aikuisetkin olemme saaneet nauraa ja parantaa maailmaa, ja yhdessä on ollut kiva hoitaa ruokailut, mikä tietty tällaisen lauman kanssa on isoin työ.







Järvi ja laituri ovat olleet suosituin paikka. Järvestä on otettu kiinni niin rapuja kuin nuijapäitäkin, sekä pikkukaloja. Kaikki on päästetty takaisin veteen. Kajakit ovat olleet ahkerassa käytössä myös, ja laiturilta on hypätty ja uitu ahkerasti.

Kuvat ja tekstit latautuivat vähän hassusti, mutta nyt alkaa uni painamaan, ja aamulla on aikainen herätys, ennen kuin ystävämme jatkavat matkaa, eli laitan kuvapläjäyksen tulemaan, ja toivottavasti kuvista ja postauksesta huokuu se onnen tuntu, joka meillä kaikilla on.

Ja kaikesta tästä huolimatta, tunnustan, että huomenna saatan mennä vaikka päiväunille, kyllä pikkasen poikki on kuitenkin:)

Niin, ja hyvää juhannusta jokaiselle!