Hulluutta, ja hulluus jatkuu (onneksi ihanaa)

Eilinen oli siis ihan järkyttävän kaheli päivä. Isänpäivä täällä Usassa, ja vein kyllä miehelle kahvin sänkyyn, ja (myöhemmin) tein herkullisen marjajugurttiannoksen aamupalaksi, mutta siihen jäi hemmottelut. Lapsille sanoin aamulla, että iso työpäivä edessä, mutta annetaan daddylle isänpäivälahjaksi (kun muuta ei ollut) hyvät asenteet, ja autetaan kaikessa mitä pitää saada tehtyä.

En oikeasti olisi uskonut, että meidän perhe pystyi moiseen! Kyllä aina tarpeeksi säännöllisesti on näitä koko perheen talkoopäiviä, mutta _aina_ palaa päreet joltakin, yleensä aikuiselta, kun joku muksuista alkaa käyttäytymään huonosti.. Onneksi ei eilen! Laiska töitään luettelee, mutta nämä kaikki saatiin hyvin mielin tehtyä, ilman yhtäkään ongelmatilannetta:

- asuntoauto organisoitua, laukut pakattua, asuntoauto siivottua, jääkaappi ja pakastin tyhjättyä
- asuntoauto pestyä ja vahattua ja parkkeerattu autotalliin
- ystävien antama vene pestyä (oli kamalassa kunnossa)
- auton öljyt vaihdettua ja auto pestyä
- auto ja vene pakattu laukuilla ja ruoilla
- kaikki asuntoauton lakanat, pyyhkeet ja tilkkupeitto pestyä
- kaikki meidän likapyykit pestyä (useampi koneellinen)
- isovanhempien talon siistiminen/siivoaminen meidän vierailun jäljiltä

Eka kollaasi siis ihan oikeata uurastamista, koko päivän. Kun vihdoin kiivettiin autoon, ja lähdettiin ajamaan tänne pohjoiseen, teki mieli vain uikuttaa, niin oli poikki olo:) Inhottavin homma tosin oli punkin irroittaminen jalastani, yöks!!!! Ei ollut onneksi kovin syvälle mennyt, sain itse irti, mutta kammottavia otuksia ovat.




Mutta oih tätä ihanuutta täällä korvessa!!!!!! Lämmin kaunis päivä, ei liian kuuma. Kuikat kutsuvat toisiaan järvellä, lupiinit ja ruusut kukkivat. Iltaa myöten alkoi lämpötila laskea.



Pojilla oli kaveri kylässä iltapäivällä, ja kaikki kävivät uimassa joko aamulla, iltapäivällä tai kumpanakin. Vesi ei ollut niin kylmää kuin oletimme, mutta eihän sitä lämpimäksi voi väittää:) Pitää käydä ostamassa mittari..



Aika rauhallisesti meni päivä, en edes saanut laukkuja tyhjättyä. Toisaalta olemme täällä vajaat kaksi viikkoa, joten voi olla että vaatteet pysyvätkin vain laukuissa.. Nimittäin...

Tiesin tänne tullessa, että rakkaat ystävämme Kansasista ovat tulossa meille kylään, mutta luulin, että tiistaina, enkä yhtään tiennyt kuinka kauan he ovat täällä, sen vain tiesin, että he ovat matkalla vaimon vanhempien luokse Kanadaan. Tänään kävi ilmi, että he tulevatkin jo tänään, ja ovat todennäköisesti koko viikon, ehkä lähtevät lauantaina:)

Aika vipinäviikko tulee olemaan, sillä heilläkin on iso perhe. Vanhat blogin lukijat varmaan muistavatkin, tämä perhe asui meillä kuukauden neljän lapsensa kanssa, kun pastori-isällä todettiin syöpä. Nyt miehellä on terveen paperit, lapsia yksi lisää (13-v poika, 11-v tyttö, 7-v tyttö, 5-v tyttö ja melkein 3-vee tyttö), ja on aivan ihana nähdä heitä - viimeksi näimme vaimon ja neljä lapsista 4-5 vuotta sitten, kun he asuivat meillä. Mies kävi meillä vierailulla pari vuotta sitten.

Mutta tuskin pääsen postailemaan kovinkaan paljon Floridan reissusta, eiköhän aika mene ystävien kanssa, mikä tietysti onkin ihan oikein:) Esim. tänä iltana en onnistunut ottamaan yhden yhtä kuvaa edes lapsista, vaikka niin suloisia olivatkin, sen verran oli häslinkiä ruokailun ja nukkumaanmenon ympärillä:)