Eilen, eli sunnuntaina pääsimme takaisin omaan kotiin Maineen. Toisaalta oli haikeaa lopettaa reissaaminen, toisaalta olin jo ihan valmis palaamaan pohjoiseen. Heti, kun lähdimme Sainan luota, en olisi yhtään jaksanut reissata enää. Mutta kieltämättä ensin oli haikea lähteä Floridasta, sitten siskon luota. En ehtinyt kyllästyä vielä asuntoautoelämään, mutta tällä reissulla olimmekin vain vajaat puolitoista kuukautta.
Mies oli haltioissaan, kun pääsi pohjoiseen. Ressu on kipeä, mutta silti onnellisena kävelee ympäri taloa suunnitellen remontin seuraavaa osaa. Anna ja teinitkin mielellään palasivat takaisin, ja teinien harmiksi sunnuntain nuortenryhmä oli peruttu. Olisi tietty ollut kiva nähdä kavereita heti. Äitini oli taatusti helpottonut, kun päästiin vihdoin perille:)
Pakkasta oli ihan pikkaisen sunnuntaina, ei lunta eikä järvi jäässä, mutta yön mukana tuli ohut lumipeite maahan, ja tänään on satanut niin lunta, sadetta kuin jäistäkin hilettä. Pulkkamäkeen ehtivät Anna, Taneli ja Antti kesken koulupäivän.
Pöh, ei voi olla totta!! Unohdin ottaa kuvaa laatikoista, joita mies haki postista. Kuukauden vitsi on ollut kotiinpaluu, ja postin hakeminen, tässä kuussa kun on kaikenlaista juhlapäivää, ja kun metsän keskellä ei ole shoppausmahiksia, tilaan niin lahjat, kuin myös kotitarvikkeet netistä niin paljon kuin mahdollista. En kehtaa tunnustaa montako laatikkoa oli, sanotaan nyt etten ole vielä kaikkia edes avannut :-D
Alla matkakuvia, kollaaseina. Ensin lähdimme Sainan luota aamulla aikaisin - kunhan saatiin ensin akku ladattua...
Anna sai tehtyä yhden ekaluokan matikkakirjoistaan (niitä on kaksi tälle vuodelle) loppuun asti Virginian ja Pennsylvanian välillä!
Pennsylvaniassa ei tullut otettua montaakaan kuvaa. Ystävien luona otin vain yhden, tuon ylläolevan kollaasin viimeisen kuvan. Pääsimme heille torstaina keskiyöllä (piti pysähtyä Philadelphian lähellä työkokouksen takia, ja Scrantonista mies kävi ostamassa antiikkipuuta remonttia varten), ja perjantain vietimme pakaten ja siivoten asuntoautoa. Niin ja mies kävi ostamassa toisen satsin antiikkipuuta.
Hän tuli takaisin automme niin täynnä puutavaraa, että hetken näytti siltä, ettemme pääsekään lähtemään pohjoiseen lauantaiaamulla. Autossa ei tilaa perheelle, asuntoauto jää varastoon Pennsylvaniaan.
Mitäs nyt?
Kyllä ne taas kummasti loksahti paikalleen ne meidän palapelin palaset (onhan tää monimutkainen elämä ihan normaalia, onhan???!!).
Lauantain ohjelma:
1) kuuden tunnin yöunien jälkeen herään migreeniin, en uskalla ottaa vahvempia lääkkeitä, että pystyn ajamaan ilman tokkuraista oloa
2) lähdemme ystävien luota, mies, lapset ja äitini asuntoautossa, minä ajan puukuormaa
3) matkalla pysähdymme Walmartista hakemaan jotain asuntoautonestettä viemäreihin
4) ajamme varastorakennuksen ohi, jätämme auton puukuormineen sinne
5) käymme tyhjäämässä asuntoauton likavesitankit, onneksi löytyi paikka noin 30 min päästä
6) mies heittää Tanelin ja minut lentokentälle, josta käymme hakemassa vuokra-auton: upean Chrysler minivanin, jossa jopa dvd-soitin - en pyytänyt mitään extroja, joten olimme ihan onnessaan. Tuolitkin mukavat nahkaiset, hyvät istua.
7) ajamme varastorakennukseen takaisin, mies siellä jo asuntoautoa laittamassa talviteloille. Siirrämme kamamme autoihin, ja jätämme hyvästit rakkaalle peltipurkillemme.
8) pysähdymme lounaalle, ja sitten lähdemme ajamaan kohti pohjoista. Kello on 13:40, mies ajaa puukuormaansa, minä Chryslerin kuskina.
9) ajamista oli 7 h, mutta pysäkkien kanssa pääsemme perille anoppilaan etelä-Maineen illalla noin klo 21 - en muista tarkkaan
Jossain väliä päivää migreeni alkoi hellittämään, ja itse asiassa nautin ajamisesta. Mikäs siinä oli, kun lapset tyytyväisinä katsoivat elokuvia takapenkillä, sain jutella äidin kanssa, ajokelit olivat hyvät, ja auto kiva ajaa. Mutta en todellakaan omissa voimissani - kiitos Taivaan Isän, kun antoi voimaa ja jopa iloa matkustamiseen! Ja täytyy myöntää, että olin ensin vähän kiukkuinenkin, kun piti lähteä autoa vuokraamaan ja kahdella autolla ajamaan takaisin, mutta koin, että sain siunauksen, kun en alkanut kiukuttelemaan, vaan päätin olla avuksi kahelille rakkaalle miehelleni:)
Eilen aamulla palautimme vuokra-auton, ja saimme lainaksi apen auton, että saimme tuotua puukuorman heti pohjoiseen asti. Ja täytyy myöntää, että upeilta näyttävät antiikkilaudat täällä vanhassa talossa!
Tuosta tulee kauniisti esille se miten Jumala loi naisen avuksi miehelle :-) antaa tsemppiä omaan vaimouteenkin kun lukee sun blogia <3
VastaaPoistaOlet kyllä aika vahva nainen, kun migreenisi kanssa pystyt autoakin ajamaan.
VastaaPoistaKatoinkin, ja ihmettelin, sitä lumetonta kuvaa kun palasitte Maineen. Ja hyvä että matka sujui hyvin, migreenistä huolimatta. Hyvää joulunalusaikaa!
VastaaPoistaTuo oli kyllä niin hieno opetus ja muistutus miten Jumala siunaa. Kuulosti kyllä minusta ensin että olisin kyllä itse varmaan harmitellut että joudun ajamaan ja lautojen takia vielä ;) Oli hyvä kuulla että sinuakin harmitti, mutta sait siunauksen kun teitkin oikein.
VastaaPoistaIhania joulunalusajan kotipäiviä teille kaikille sinne.
T. Neljän äiti
Aidosti- te ja me kohelamme täällä siten kun sielu ja varallisuus suo tai antaa myöten Jumala ei tuo tai vie. Ihminen valitsee, sattuma palkitsee tai rankaisee. ??
VastaaPoistaKiitos, Sirpi<3 Sain viestisi, yritän vastata tänään!!
VastaaPoistaAllu, riippuu tietty kivun tasosta. Päätin lähteä aamulla, meillä oli suunnitelma B se, että jos kipu ei ala hellittämään, viemme asuntoauton varastoon, sitten palaamme ystävien luokse, ja yritämme uudestaan sunnuntaina.
Kiitos, Soile! Emme tienneet ennen sunnuntai-iltaa, että lunta oli tulossa, joten kiva yllätys:)
Neljän äiti, näin uskon. Siunausta teillekin<3
Jutta, juu, meillä on vapaus valita, mutta minä uskon, että kun valitsemme Jumalan tahdon mukaisesti, siitä saa siunauksen - jos ei muuta, niin sen rauhan sydämeen, kun tietää, että valitsi oikein. Ihanaa joulunodotusta sinulle ja perheellesi<3
Sennie, kiitos. Olisipa minulla usko. En aidosti näe syyllä janseurauksella, teolla ja palautteella aina yhteyttä.
VastaaPoistaSaatte nauttia nyt siellä kotona kunnon lumisesta talvesta :) Ja äidistäsi :) Tehän usein pelaatte Meksikon juna peliä, vai muistanko oikein? Olen miettinyt, minkä pelin hankkisin perheelle lahjaksi tänä jouluna. Suositteletko sitä? "Ihmetyttää" vain, että voiko domino peli olla kiva koko perheelle ;) Mutta tuossa pelissä on ilmeisesti vähän jotain muutakin kuin pelkkää dominopelin rakentamista.
VastaaPoistaEn yhtään ihmettele, että äitisi "oli taatusti helpottunut, kun päästiin vihdoin perille" :)
VastaaPoistaOli niin hurja matkakertomus, että minua alkoi ihan väkiste naurattaa. Oliko lupa nauraa? Siis aivan hyväntahtoista naurua se oli! =D
Kapteenille pikaparanemista.
Migreenittömiä viikkoja sinulle.
Ja kaikille ihanaa kotoilua ja siunausta joulunalusaikaan!
Ihana oli lukea päivitystä ja ihanaa että äitisi on teillä Joulun, vilkutus sinne**
VastaaPoistatuota monimutkaisuutta jäin miettimään oikein yön yli ;) Mutta kyllä se niin on että meitä monimutkaisia perheitä on enemmän ja vähemmän. Teillä se ehkä on näkyvämpää kun reissaatte mutta esim meillä tehdään asioista monimutkaista olemalla ja pyörimällä ihan samoilla paikoilla :D esim elämä ilman eläimiä olis varmasti paljon vapaampaa ja helpompaa sekä myös halvempaa, mutta meidän mielestä myös vähän tylsää... Välillä sitä tuntee itsensä ihan hulluksi rämpimällä tuolla lumisateessa ja tuiskussa hevosten ja koirien kanssa mutta miten palkitsevaa se sitten loppujen lopuksi taas onkaan kun saa asiat tehtyä :) joten kyllä minä uskon että ihminen tarvitsee haasteita ja sitä monimutkaisuuttakin elämäänsä vaikka välillä jääkin miettimään että kuinka paljon helpommalla sitä voisi päästä oikomalla mutkat suoriksi :) Tietynlainen siunaus liittyy minusta siihenkin että ei mene sieltä missä aita on matalin vaan etsii paikan missä portti on auki :)
Mukavaa joulun odotusta teille kaikille!
Minna T
Jutta, ymmärrän. Toisaalta näen sen niinkin, että Jumala siunaa meitä, vaikkemme sitä ansaitsekaan<3
VastaaPoistaOlivia, eilenkin pelasimme! Se on niin ihana peli. Anna tarvitsee vähän vielä apua, mutta eilen tuntui siltä, että olisi pärjännyt ilman apuani. Pelissä jokaisella on oma juna, jota vain hän voi pelata (ellei pysty pelaamaan ollenkaan, ja silloin saa muutkin pelata toisen junaa), joka alkaa juna-asemalta, ja sitten on vielä Meksikon juna, jota kaikki voi pelata. Muutama muukin sääntö, mutta siis jujua dominoihin:)
Nurkkalintu, saa nauraa :-D Siunausta<3
Minna T, hyviä ajatuksia sinulla. Kyllä minä uskon, että kaikilla meillä on omat monimutkaisuudet elämässä, oli se sitten arjen juttuja, tai ihmissuhdeongelmia, mutta välillä tuntuu siltä, etten tiedä ketään, jolla näitä tällaisia palapelejä on koko ajan elämässä:) Minä syytän miestäni, ei minulla muuten näitä olisi, heh heh :-D
Palapeli kyllä kuvaa hyvin teidän elämää, tai sen mitä me päästään lukemaan, uskon kyllä että siinä on vielä paljon paloja joita ei kaikkia tänne kerrota :) ja miehelläsi on ihan selvästi joku seikkailijageeni :D
VastaaPoistaMinna T
Senni, luultavasti juuri noin
VastaaPoistaJepjep, Minna, näin on, molempiin:)
VastaaPoista<3 Jutta.