Juhlaa:)

Ihan kännykällä (äidin ja omallani) napsittuja kuvia juhlasta. Taitaa olla pari kuvaa myös maanantai-illalta. Vaatimaton oli päivä - siis niin vaatimaton kuin vain voi olla viiden sankarin kanssa, heh.

Pienet olivat lahjat, kakku liian kostea (onneksi maistui hyvältä), illan spesiaaliateriaksi päätyivät hodarit, mies todella kipeä flunssasta, minulle tuli migreeni, emmekä siis päässeet pulkkamäkeen taikka postiin, mutta niin lapset illalla sanoivat, että oli ihana syntymä-ja adoptiojuhlapäivä. Ihanat. Uskon, että nauttivat siitä ettei ollut koulua, tai kotitöitä, lunta satoi, ja saivat olla tietsikalla paljon.

Jotenkin koen saman joulun suhteen. Äitini kyllä on jaksanut leipoa joulutorttuja ja pipareita, koristellut pipareita ja piparikylää lasten kanssa, ja muutenkin ollut meidän joulun hengettäremme täällä, mikä on ollut mahtava siunaus. En tiedä olisinko saanut leipomuksia tehtyä tänä vuonna. Todella vähän olen tehnyt mitään joulun suhteen, mutta kyllä se joulu tulee.

Päivät vilahtavat ohi. Joulun sanoma ei muutu.

Jumalan Poika syntyi luoksemme - ei tuomitsemaan, vaan tuomaan pelastusta. Armoa.

Armoa sinulla ja minulle.

Minäkin saan olla armollinen itseäni kohtaan. Sinäkin.

Joulu tulee näinkin.

Ja siis juuri nyt vieläkin loikoilen pyjamat päällä sängyssä:) Töitä toki riittäisi, mutta näin kerran vuodessa sallin itselleni pyjamapäivän ilman mitään syyllisyyttä. Jossain vaiheessa alkaa takamus puutumaan, ja nousen ylös - voisin vaikka alkaa paketoimaan joululahjoja. Remonttia on vielä parisen päivää, ennen kuin tulee taukoa loppuvuodeksi (!!!), eli ei sitä vielä kannata siivotakaan, eihän.

Armoa ja rauhaa sinullekin, kun valmistelet joulun juhlaa.