Hyvää Ystävänpäivää!

Amerikassa enemmän rakastavaisten juhla, mutta lapset niin koulussa kuin kotikoulussakin juhlivat kaveriensa kanssa. Saara oli tänään ystäviensä G&S:n luona ystävänpäiväkekkereillä, siellä oli ollut kuusi kotikoulutyttöä, ja herkkuja oli riittänyt (kuin myös eri leikkejä ja hauskanpitoa).

Herkkuja riitti kotonakin, Antti muistaakseni mainitsi pari päivää sitten, kuinka ystävänpäivässä ei ole mitään juhlimista kotikoulussa, kun ei saa karkkia (kuten koulussa aikanaan), joten ei kun herkkupäivää viettämään:)

Mutta, ennen kuin pääsimme herkkuihin käsiksi, pakko kertoa tästä kaoottisesta päivästä:

Aamulla, kello oli pari minuuttia yli seitsemän, olin vielä sängyssä peiton alla, lukemassa raamattua, kun appi käväisi ovella: hänen flunssansa on pahentunut, he aikovat lähteä kotiin heti aamupalan jälkeen. Pakko oli nousta ylös, ja kun olin pesemässä hampaita mies pyysi saisinko sen verran kirjanpitoa tehtyä tänä aamuna, että hänen vanhempansa voisivat käydä pankissa matkan varrella.

Eli yhdeksään mennessä olin saanut ison osan kirjanpitoa valmiiksi, shekit (jep, kivikaudella asutaan täällä, shekkejä käytetään vielä yleisesti) valmiina pankkia varten, aamupala tarjottu, ja appivanhemmat valmiina lähtöön. En toki ollut ehtinyt suihkuun vieläkään:)

Appivanhemmat veivät Saaran kutsuille matkansa varrella myös, mikä auttoi minua hurjasti. Jatkoin kirjanpitoa lounaalle asti, ja lounaan jälkeen kaksi pojista ja Anna lähtivät kanssani kaupunkiin. Jätin Antin ja Tuomaksen kirjastoon, ja Annan kanssa kävimme (taas) laittamassa kolme koneellista pyykkiä pyörimään pesulaan. Sieltä postiin, mutta unohdin, että posti sulkee ovensa tunniksi lounasaikaan. Niinpä kävimme hakemassa karkkeja kaupasta.

Kaupasta takaisin pyykkäämään, sitten hakemaan Saaraa, matkalla tankattiin bensaa autoon, haettiin puhtaat pyykkikasat, pojat kirjastosta, takaisin postiin, ja vihdoin kotiin. Viuh!

Mutta siis leipomaan. Tein kaksi pannullista brownies-suklaapaloja, hunajakakun, kiinalaisia dumplings-alkupaloja (ne piti vaan lämmittää), ja kiinalaista general tso'n kanaa illaksi. Ja kun karkkia oli tarpeeksi, niin kyllä herkuilla saatiin kiva ystävänpäivä aikaiseksi. Niin, ja mies tarjoutui viemään syömään minua, mutta halusin viettää päivää lasten kanssa, ja mennä kahdestaan jonnekin joku toinen ilta.

Kun oltiin ahmittu vatsat täyteen, ja keittiökin siivottua, niin olin ihan valmis kaatumaan. Nyt kellitäänkin sängyn päällä vatsojemme vieressä elokuvaa katsellen (Letters to Juliet):)

Lapset saivat tehtyä koulutehtäviään, mutta huomiselle jää, ennen kuin tarkistan yhtään mitään, zzz.... krooh pyyh..... Ai niin, iso kiitos teille ihanille lukijoilleni, kun jaksatte seurata meidän kaoottista elämäämme, ja kommentoidakin - toivottavasti ystävänpäivä oli ainakin makoinen:)