11.11.11

Kello 11:11 minä luonnollisesti… pesin pyykkiä. Ja koska täällä illalla kirjoitetaan aika 11:11 pm, juuri silloin aloitin kirjoittamaan tätä postausta asuntoauton sängyssä, kaukana netin ja kännykkäpalvelun ulottovilta, tien sivussa.

Mikä päivä.

Jos eilen luulin, että oli hurja päivä, se ei vetänyt vertoja tälle päivälle. Heh. Odottakaas kun kuulette mitä tapahtui. Mutta jos aloitan alusta, eli aamulta.

Aamulla jopa ennen aamukahvia aloitin pyykkirumban. Meillä oli vuokratalossa omat lakanat ja pyyhkeet, mutta tietty halusin jättää ne puhtaina mökille odottamaan tammikuuta. Usassa oli tänään veteraanien muistopäivä, paikallisilla koululaisilla oli vapaapäivä, mutta minä laitoin meidän koululaiset töihin..

Aamupäivällä satoi isoja paksuja lumihiutaleita, ja mies pyysi tarkistamaan säätiedotuksen - jos illalla sataa lunta niin asuntoautolla ei pääse lähtemään. Kurkkasin netistä, ei hätää, lumisateen pitäisi loppua pian. Ja niin se lakkasikin.

Saara ja Anna(kin) auttoivat siivoamaan vuokrataloa, sillä välin kun poikien kanssa roudasimme autokuormia välillä asuntoautoon, välillä pikkumökille.Meillä meni koko päivä työskentelyyn, saimme asuntoauton valmiiksi, pikkumökin täytettyä ja vuokratalon jynssättyä siistiksi (kolmas jääkaappi, mikä piti tyhjätä ja pestä tällä viikolla!) vasta viiden jälkeen iltapäivällä.

Mies ei ollut valmis vielä, mutta kuuden jälkeen pääsimme lopulta lähtemään pihasta. Satoi rakeita hetken aikaa, mutta sekin loppui nopeasti. Normaalisti ajaisimme kaunista uutta mutkaista ja mäkistä tietä anoppilaan, mutta yksi lapsista oli unohtanut palauttaa kaksi kirjastokirjaa, joten päätimme ajaa toista kautta keskustan kautta, ja syödä thai-ravintolassa, mikä on supernopea. Vasta ruoan jälkeen bensa-asemalla muistin kirjastokirjan, ja jouduin ajamaan takaisin kirjastoon, ugh.

Mutta lopulta oli vatsat ja tankit täynnä, kirjastokirjat palautettu, ja pääsimme matkaan noin kahdeksan maissa. Mies ajoi asuntoautoa, lapset mukanaan, ja minä seurasin autolla perässä. Ravintolassa ollessamme alkoi satamaan uudestaan lunta. Ajattelin vain, että kylläpäs lähdettiin hyvään aikaan - mies halusi vidä asuntoauton etelään ennen lumen ja pakkasen tuloa.

Emme olleet kauan ajaneet, ehkä 15-20 minuuttia, kun asuntoauto alkoi hiljentämään vauhtia. Edellä oli auto, joka näytti ajavan todella hitaasti. Tiellä oli lunta, ehkä autossa ei ollut talvirenkaita? Asuntoautossa ei, eli kun mies alkoi jarruttamaan asuntoautoa, asuntoauto alkoi liukumaan tiellä… ja tieltä pois… päätyen ojaan.



Kun minä jarrutin, tie oil kieltämättä liukas, mutta onneksi ehdin pysähtymään ajoissa. Edellä oleva auto pysähtyi, mutta lähti ajamaan eteenpäin, ennen kuin edes tsekkasi oliko kaikki kunnossa asuntoautossa :-/ Kiitos Taivaan Isän, kaikki olivat ok. Sen verran kova pysähtyminen ojassa oli, että tavaroita oli lentänyt keittiön tasolta lattialle, yksi yläkaappi aukesi, ja ruokatarvikkeita putosi alas - jokin oli myös pudonnut Tuomaksen päähän, ja Tuomas sanoi ettei päähän sattunut, mutta kuhmun oli saanut :-/

Juuri missä me olimme, ei tietenkään ollut kännykkäpalvelua. Onneksi autoilijat pysähtyivät kysymään tarvimmeko apua, ja yksi pariskunta lupasi mennä poliisiaseman kautta ja soittaa sieltä hinaajan. Ensin tuli poliisit, ja reilun tunnin jälkeen hinaaja. Pari tuntia myöhemmin asuntoauto oli vedetty ojasta takaisin tielle.

Päätimme jäädä yöksi juuri siihen kohtaan ja odottaa aamua ja parempia tieolosuhteita ennen kuin lähdemme ajamaan uudestaan. Mies ajoi takaisin keskustaan soittamaan vanhemmilleen, että emme tulekaan tänä iltana, ja nyt loikoilemme sängyssä, valmiina menemään untenmaille.

Kiitollisina laitoimme kädet ristiin ja kiitimme Jeesusta ettei kenellekään sattunut mitään, asuntoautoon ei tullut lommoja (ainakaan emme usko että tuli) tai muita vaurioita. Mies tuumasi, että meitä taidettiin varjella isommilta vaaroilta, se toinen tie olisi ollut hurja vuorineen, ja tälläkin tiellä on isoja mäkiä ja mutkia edessä.

Eikä meillä ole mikään hurja kiire tässä. Huomennakin ehtii anoppilaan. 

Mutta nyt unten maille, ja laitan tämän blogiin, kunhan saan nettiyhteyden jossain vaihessa :)



PS. Lisään kuvia jossain vaiheessa tähän postaukseen. Nyt anoppilassa, aamulla lähdimme ajamaan ja olemme viettäneet aikaista kiitospäivää täällä.