Viimeiset päivät leirintäalueella

Kaunis kuva Annasta juoksemassa poispäin asuntoautosta.....! Just näin:) Me kohta lasketaan tunteja...

Keskiviikkona tulikin jo korjaaja katsomaan sitä meidän vesivuotoa, ja sai sen korjattua. Paitsi eilen illalla lattia oli taas märkä. Ugh. Tänään mies tuli takaisin, ja korjasi uudesttaan. Paitsi... Jep - tiskatessani vika taisi pahentua. Iso lätäkkö lattialla, kuuma vesi loppui, kuin myös vedenpaine. Huuhtelin loput tiskit pullotetulla juomavedellä...

Ei auta, että tänään on kylmää ja sateista (anteeksi, mutta tämä kostea 16C on kylmä!).

Ja aina kun on vesipumpun kanssa ongelmia, se tarkoittaa sitä, ettei vedet toimi ollenkaan, ei siis vessa ei hanat.

Onneksi yöllä voi vessaa käyttää, jos huuhtelee kannulla tuodulla vedellä. Ja päivisin nuo leirintäalueen vessat ovat lähellä. Kiitollinen mieli on, että enää kaksi yötä - sitten pääsemme oikeaan asuntoon! Ja siellä on useampi kuin yksi vessa ja suihku!

Teinit etenkin ovat valmiita omiin sänkyihin. Annaa ei niin harmita nukkua Saaran kanssa samassa sängyssä, vaikka se aika pieni onkin. Sängyn/pöydän kokoaminen aamuin illoin alkaa tökkiä muutaman viikon jälkeen (lähinnä painon ja vaikean asentamisen takia). Poikien sohva on sentään simppelimpi laittaa valmiiksi, mutta ahdas näille kahdelle vanhempiaan pidemmille 'miehille'. Kukaan ei saa omaa huonetta, mutta oman sängyn sentään, jee:)

Minä olen valmis saamaan oikean keittiön taas. Uunin ja hellan! Toivottavasti myös tiskikoneen. Suurperheen pyörittäminen pienissä tiloissa ei ole mahdotonta, mutta välillä vähän hankalaa. Asuntoautossa on kyllä kaasuhella, mutten käytä sitä kovin usein. Kaasuhellan päällä on kansi, ja kannen päällä on leivänpaahdin, haudutuspata (mistä löytyy iltaruoka tänäänkin) ja hedelmäkori. Silloin kun käytän kaasuhellaa, melkein pitää viedä ulos asti kannen päällä olevat kamat, liian moni on varpaansa satuttanut, jos ne lattialle laitan, vaikka väliaikaisesti...

Pesukonetta ja kuivuria odotan myös! Leirintäalueen pesuhuone on kallis paikka. Ja asunnossa pojat saavat taas pestä oman pyykkinsä, heh heh heh.

Mutta kiitollinen olen tästäkin ajasta. Saimme leirintäpaikan, vaikka ensin sanoivat, että on liian täyttä. Meidän ei ole tarvinnut vaihtaa paikkaa joka päivä. Sähköt toimii, ja tänään nettikin. Täällä on turvallista olla, ja olemme lähempänä miehen väliaikaista toimistoa, kuin asunto tulee olemaan.

Pienissä tiloissa pyöriessämme kaikki yhdessä hiomme toistemme kulmia, ja sehän on hyvä se:)

 
PS. Saara saa maanantaiaamuna raudat, ja seuraavaksi poistetaan ne kaksi maitohammasta. Kallista lystiä, mutta todella ystävällisen ja ymmärtäväisen hammaslääkärin löysimme, eiköhän me saada ongelmat hoidettua täällä (vaikka todennäköisesti lähdemmekin tältä alueelta ennen kuin hoito on saatu loppuun). Jos noin kerran kuussa pitää hammaslääkärillä käydä (ja kesällä kuulemma voi olla kahden kuukauden tauko), eiköhän se jotenkuten onnistu. Vaikka sitten pitäisi tulla Mainestä käymään Floridassa:)