Asuntoautoelämää, osa 2

Leirintäalueita on monenlaisia. Meidän suosikkeja on ne, joissa on kivasti tilaa jokaiselle asuntoautolle, ja mieluiten vielä puita tai pensaita paikkojen välissä. Tässä tämänhetkisessä ei ole - leiripaikat ovat kiinni toisissaan, eikä ole minkäänlaista yksityisyyttä. Tosin on pakko tunnustaa, että tähän syyllistyn minäkin - helposti tulee kurkistettua ulos, heti kun kuuluu meteliä, tai kun uudet 'naapurit' saapuvat. Toisaalta saa olla omissa oloissaan, ihmiset tervehtivät toisiaan, mutta harva tulee ovelle koputtelemaan (vain yksi tähän mennessä). Seurataan, tarkkaillaan, mutta ei välttämättä 'häiritä' toisia.




Tällä leirintäalueella on monenlaisia asukkaita. Osa asuu täällä ympäri vuoden, joko asuntoautossa, asuntovaunussa, tai pienessä valmismökkeröisessä (mobile home), joka on hinattu tänne, ja asetettu paikoilleen. Yläkuvan sininen mökki on sellainen. Isoin osa asukkaista ovat täällä talvikuukaudet, ja tulleet joko Kanadasta, tai pohjoisimmista Usan osavaltioista. Luonnollisesti he ovat eläkeläisiä. Ja jonkin verran on matkalaisia, jotka yöpyvät täällä yön, pari, tai viikon verran, omassa asuntoautossaan tai asuntovaunussaan.




Leirintäpaikka, minkä me saimme, on yksi näistä matkalaisten paikoista. Vieressä on käynyt jo useampi viimeisen viikon aikana (kuvan oton aikana vieressä ei ole ketään). Tänä aamuna olimme kiitollisia, kun viikonloppuleirijät vierestä lähtivät. Myöhäisen iltamekkalankin sietää ikkunan alta, mutta nämä matkailijat ketjupolttivat tupakkaa ihan koko ajan, niin ettemme me voineet pitää ikkunoita tai ovea auki ollenkaan, eikä itse oleskella ulkosalla. Tuuli taisi puhaltaa meihin koko ajan, ugh.

Olemme lähellä suihkuja ja pyykkihuonetta, mikä on kiva. Tosin lauantaina meni kahden koneellisen pesuun $9. Ei kovin usein halua mennä pesemään pyykkiä! Jonkin verran säästän pyykkinarun kanssa, osa pyykeistä menee roikkumaan ulos (täällä Usassa en muuten ole koskaan nähnyt alusvaatteita kuivumassa ulkona).




Annan kanssa oleskelemme suurimman osan päivistä asuntoautossa ja leirintäalueella. Tämä on kuitenkin kotimme tällä hetkellä. Tänäänkin mies ja teinit suuntasivat lentokentälle aamusta (Saara jäi asuntoautoon aamuksi), ja me teimme aamun koulutehtäviä. Lounaan veimme lentokentän porukalle, (joskus he saattavat tulla takaisin tänne). Sieltä suuntasimme postiin (mikä oli muuten pelottava paikka!), ja kun tulimme takaisin leirintäalueelle, saimme Muorin ja Vaarin facetimella kiinni (sydämiä tähän:). Asuntoautossa odotti pikkaisen vielä matikkaa, sitten tein kaalikeiton pataan (crockpot), ja tiskasin tiskit (mikä tarkoittaa ensin veden lämmittämistä, sitten käsin tiskausta).

Jos Annan kanssa kävelen leirintäalueella päiväsaikaan, meiltä saatetaan kysyä Annan koulunkäynnistä, ja pari naapuria onkin kyselleet paljon. Täällä asuu yksi perhe ympäri vuoden, ja heidän tyttönsä menee ja tulee koulubussilla aamuisin ja iltapäivisin.

Tämä leirintäalue on turvallinen. Illalla portti menee kiinni, ja sisälle pääsee vain porttikortin kanssa. Uima-allas on kiva myös, ja suihkuhuoneet puhtaat (aika harvasti meidän reissuilla). Negatiivistä on ollut huonosti toimiva netti, ja roskisten puute. Roskat haetaan kahdesti tai kolmesti viikossa pihasta, mutta jos sen missaa, niin ei ole paikkaa mihin roskia vie - vain täydet kierrätyspisteet (melkein joka kerta niin täynnä, ettei kierrätettävät mahdu).

Leirintäalueen toimistossa toimii netti vähän paremmin, siellä on pieni kauppa, mikä ei ole kallis, yllättävästi. Postimerkin voi ostaa myös, ja jättää kirjeet koriin. Toimiston vieressä on ravintola, muttemme ole käyneet siellä. Ihan edullisen tuntuisia hamppareita ainakin sieltä saa. Kaikenlaista ohjelmaa leirintäelue järjestää myös, on konsertteja, karaokea, jumppaa, jopa jumalanpalvelus sunnuntaiaamuisin. Eli ihan ok:n paikan löysimme helmikuuksi.

Hui. Nyt viereen tuli uudet naapurit isolla asuntoautobussilla, eli aika mennä tarkkailemaan verhojen välistä mitä tapahtuu ;-P