Viikonlopun suunnitelma Q

Credit

Meillä on meneillään taas yksi erikoisemmista viikonlopuista. Ohjelma on vaihtunut niin nopeaan tahtiin, ettei meinaa perässä pysyä.

Nyt on se viikonloppu, kun miehen ja poikien piti mennä isovanhempien kanssa saarelle laittamaan heidän kesäkotiaan valmiiksi. Meidän Mainen koti oli varattu paikallisen kirkkomme käyttöön melkein koko päiväksi, Alfa-kurssi oli tulossa viettämään kurssipäivää tänne klo 9-17. Annan ja minun oli tarkoitus jäädä kotiin (ilman autoa) 'auttamaan' kurssin vetämisen kanssa, ruokailun, jne.

Mutta mies ja Tuomas sairastuivat siihen flunssaan, jota minä sairastin Annan synttärien aikana. Alunperin reissu oli niin tärkeä, että sinne piti mennä vaikka pää kainalossa, mutta torstaina saimme puhelun, että älkää tulko, kiitos kaunis. Perjantain mies tekikin töitä sängystä käsin, ressu oli tosi kipeä, ja suunnitteli viettävänsä lauantain sängyssä myös, vaikka talo olisikin täynnä porukkaa.

Tänä aamuna olo oli parempi, ja taas hän yritti lähteä auttamaan, mutta eivät huolineet. Tuomas edelleen aika kipeä. (Minusta hyvä, ettei heidän tarvinnut mennä, täältä olisi pitänyt ajaa ainakin 8h, ja sitten vielä jatkaa lautalla matkaa, ei kovin kiva puolikuntoisena. Perillä olisi odottanut kylmä ja kostea talo.)

Eli siis mikä olisi suunnitelmamme Q (kun meitä ei oikeasti täällä tarvittu)?




Olimme saaneet ystäviltä ilmaisliput laskettelukeskukseen, joten ei kun laskettelemaan (paitsi Tuomas, joka halusi jäädä kotiin, olo ei vieläkään 100%). Sää tuntui olevan ok, pakkasta toki, muttei hurjan kylmä. Kesti aikansa, että pääsimme paikalle, ja kaikille vuokrakamppeet.

Minun viime laskettelukerrasta on noin kymmenisen vuotta, eli aika työn sain tehdä pääkopan sisällä, että uskalsin mukaan myös. En ole koskaan ollut loistava laskettelija, ihan keskikertainen, ja inhoan korkeanpaikan kammoisena tuolihissejä.

Mutta menin. Tämä keskus oli siitä kiva, että heti päärakennuksesta pääsi laskettelemaan alas hissille aika pitkän matkan, eli sai harjoitusta jo siinä. Ja ihan kivasti se sujui! Muistin aika hyvin opetukset, en kaatunut, ja tykkäsin.

Hissiin pääsy oli ok, mutta mitä ylemmäksi menimme, sitä lujemmin alkoi tuuli puhaltamaan, alkoi lumisade, mikä pisteli naamaa, ja kun päästiin perille, olimme miehen kanssa jääpalikoita, kasvoihin sattui ihan hirveästi. Ei kun lasketeltiin suoraan takaisin sisälle, ja kuumalle kaakaolle ja lounaalle.




Lapset sanoivat, ettei heidän ollut kylmä, joten Antti ja Taneli jatkoivat laskettelemista, mutta Anna tuli sisälle meidän kanssa. Kun olimme hetken istuneet sisällä, tarjoilija pyysi anteeksi palvelun hitautta, päähissi oli jouduttu pysäyttämään, joten moni tuli lounaalle siksi aikaa.




Ja ruoan kanssa kesti ja kesti... Anna alkoi pyytelemään takaisin rinteeseen menoa, ja mekin aloimme valmistella lähtöä, kun sana levisi kulovalkean tavoin: kaikki hissit pysäytetty kovan tuulen takia, rinne kiinni. Tuuli ulvoi ja lunta tuli kunnolla. (Meidän kevät.)




Ei siinä auttanut muu kuin palauttaa vuokrakamppeet, ja lähteä ajamaan kotia kohti. Ajelimme hitaasti, koska porukkaa oli meillä viiteen saakka. Kävin ruokakaupassa matkan varrella hakemassa illaksi jäätelöä (!).

Kun pääsimme kotiin noin klo 15, Alfa-kurssilaiset olivat jo lähdössä pois! Lunta satoi, ja tiet olivat aika liukkaat, joten moni oli päättänyt lähteä kotiin aikaisemmin. Pastori vaimonsa kanssa jäi vielä hetkeksi aikaa, mutta onneksi emme häirinneet kurssilaisia aikasella paluullamme.

Toki harmitti meidän surkea laskettelureissu, mutta toisaalta olen ylpeä itsestäni. Oikeasti olen pelännyt laskettelemista, ja aina löytänyt syyn etten menisi. Vähän on tehnyt mieli, mutta nyt vasta uskalsin. Lupasin Tuomakselle, että yritetään mennä uudestaan tällä viikolla, mutta odotetaan lämpöisempää päivää!!!

PS. Huomisen kuviot ovat tietty myös hakusessa. Mainen vaahterasiirappitiloilla on avoimet ovet, ja kovin tekisi mieli mennä kuvaamaan ja ostamaan vaahterasiirappia. Mutta on kirkko, ja huomiseksi on luvattu kylymää... brrrr...