Halloween 2013

Eilen saattoi olla hauskin kamala Halloween-juhla meillä!

Halloween on näitä tunteita herättävä amerikkalainen juhla, joka mielestäni oli niin yököttävä ja inhottava, kun ensin tulin Usaan 1992. Ikkunoissa monilla loistaa karmeat oranssit valot, ja pihoista saattaa löytyä vaikka minkälaista hautaa, luurankoa, hämähäkkiä ja noitaa. Jotkut oikeasti pelottavia.

Jeesukseen uskovana minulla oli ongelmia hyväksyä tämmöinen pimeä Halloween juhla, ja niinpä me monena vuonna otimme osaa kirkkomme sadonkorjuujuhlaan, jonne lapset saavat pukeutua ei-pelottaviin asuihin. Juhlissa on kaikkea herkullista syötävää, kivoja leikkejä, ja lopuksi lapset saavat tuoda kotiin pussillisen karkkia. Kivoja tapahtumia, etenkin pienten lasten kanssa.

Ensimmäisen kerran menimme trick-or-treat katukierrokselle New Hampshiressä omalla kadulla, jonne olimme juuri muuttaneet (ennen Annaa, eli ehkä 2005?). Se oli kiva konsti tutustua naapureihin, ja siitä lähtien meidän ehkä viisi naapuria kadullamme aina odottivatkin meitä, ja ostivat karkkeja meidän lapsia varten. Niin alkoi meidän perheen pikkuruinen karkki-vai-kepponen perinne.

Kolme vuotta sitten, kun asuimme täällä Floridassa ensimmäistä syksyä, poikien ystävä kutsui meidät heidän mukaansa katukierrokselle, ja meillä oli kaikilla tosi kivaa, niin lapsilla yhdessä, kuin meillä aikuisilla keskenämme.

Kaksi vuotta sitten olimmekin syksyllä Mainessä, ja siellä olikin ihan eri tilanne. Pieni kirkkomme ei järjestänyt mitään erikoista, vaan kaikki lapsiperheet kyläläisten kanssa kiertelimme jo heti koulun jälkeen kylämme päätietä, pysähtyen eri kaupoissa! Tällä kertaa kiersimme Saaran uuden ystävän kanssa. Lumisateessa talvikamppeet asujen päällä talsimme lyhyen aikaa kaupasta toiseen, ja vaikka erikoinen tapahtuma, niin ihan mukava kokemus sekin.

Viime vuonna olimme lähdössä Mainestä Floridaan, ja jouduimme lähtemään ajamaan juuri Halloween-iltana Sandy-myrskyn takia, joten Halloween jäi väliin. Saara oli ystävän luona New Hampshiressä, ja oli mennyt Halloween-juhliin, minä ostin pojille ja Annalle asuntoautoon isot karkkipussit. Yön vietimme tien vieressä New Hampshiren puolella, ja sitten matka jatkui taas.

Lapset ovat aina tykänneet naamiaisasuihin pukeutumisesta. Nelosten ollessa pieniä löysin kivoja asuja heille, joskus tein itsekin, ja Annallekin usein löytyi edullisesti mitä söpömpiä asuja. Muutama vuosi sitten kuitenkin lopetin asujen ostamisen, lapset tietävät, että asut pitää itse tehdä, tai koota vanhoista asuista. Toki ostan tarvikkeita tarvittaessa, esim. tänä vuonna Tanelille sinistä tukkaväriä, Saaralle askartelutarvikkeita, ja Antille eristeteippiä.

Saara teki riikinkukkoasunsa jo lokakuun alussa, Anna päätti aikoja sitten, että hän haluaa olla balleriina (onneksi toin balettikamat pohjoisesta varmuuden vuoksi!), ja Antti teki ritariasuaan parisen viikkoa, keräten talouspaperi-ja vessapaperirullia monta viikkoa. (Ekassa kollaasissa näkee miekan rakenteen, se on upeasti tehty!). Taneli ja Tuomas miettivät laiskasti asujaan, ja ehkä viikko ennen Halloweenia Taneli päätti, että hän on Thing 1. Tuomaksen mieli muuttui vielä eilenkin muutaman kerran, enkä oikeasti ole varma kuka hän sitten oli, mutta kiusasimme häntä, että (pesäpallon maailmankisojen) Red Sox'ien voiton jälkeen hän oli Yankee-fani valepuvussa, heh heh.


Ja viime hetkellä Saara teki minusta kissan! Oli aika hauska pukeutua:)




Tänä vuonna päätimme mennä trick-or-treating lähinaapurustoon tällä kertaa Annan ystävien kanssa. Ajattelin, että teinit saavat mennä omia menojaan, jos eivät halua kiertää pikkuväen kanssa, mutta aika lailla yhdessä kuitenkin kävelimme.



Jonkin verran löytyi koristeluja, mutta aika mietoa onneksi. Oli itse asiassa todella mukava kävellä lasten ja ystävien kanssa Floridan lämpimässä iltapimeässä katuvalojen ja koristevalojen palaessa, ja lapset niin innoissaan asuistaan ja karkeistaan.



Tällä asuinalueella oli väkeä kuin pipoa!! Emme itse asiassa kiertäneet kuin kahta katua, niistä tuli jo pussit täyteen. Toisen kadun päässä oli pienet katupippalot, pöydiltä löytyi niin karkkia kuin muutakin mussutettavaa, ja aikuisia istumassa rantatuoleissaan rupattelemassa. Me emme jääneet pitkäksi aikaa, perjantaiaamu on meidän aikainen kotikouluaamu kirkossa.



Vipassa kollaasissa satunnaisia kännykkäkuvia kaduilta, ja sitten kotoa karkkia vaihtaessa/jakaessa:)

Hauska ilta! Niin, ja minusta niin ihana kun teinit edelleen haluavat mennä mukaan!! Kukaan ei ollut onneksi sanonut, että ovat liian isoja. Käyttäytyivät niin kohteliaasti ja maltillisesti, sokerihumalaa tässä edelleen odotellaan :-D