Kotikoulua, osa 2

Kuva täältä.

Kiitos kommenteistanne kotikoulumme suhteen. Sen sijaan, että vastaisin kysymyksiin kommenteissa, päätin tehdä kysymyksistä toisen postauksen. Koska en näköjään osaa lyhyesti vastata, heh.

*** Edit: tätä taas iltasella naputtelin, ajatus kulkee, kulkeeko? Ja paljon omakohtaista kokemusta, mutu-tuntumaa, eli luettehan sen siivilän läpi? Ja edelleen, meille kotikoulu on meidän mielestä ollut loistava elämänmuutos, muttemme usko, että se on kaikkia varten välttämättä, tai että muut vaihtoehdot olisi väärin. Yksilöllisyys kunniaan, myös perheiden koulupäätösten suhteen!:)

- Osallistuvatko home schooling students standardoituihin school district/state/national testeihin samalla tavoin kuin public school students?

Se riippuu osavaltiosta, ja osavaltion säännöistä. Uskoisin, että tyypillisesti kotikoululaiset ja heidän vanhempansa eivät halua ottaa osaa näihin testeihin, mutta kotikouluoppilaat saavat osallistua heidän kaupunkinsa julkisten koulujen testeihin, jos vanhemmat haluavat esim. varmistaa kuinka oppilas pärjää (minkä mielestäni kyllä näkee opettaja/äiti ihan hyvin ilman kaupungin/osavaltion/valtion testejäkin).

Poikkeuksena kuitenkin SAT-testit. Uskoisin, että suurin osa kotikoululaisista tekevät SAT-testit lukiossa. Meilläkin on tarkoitus osallistua SAT-testeihin joka vuosi nyt lukiovuosina.

Ekana kotikouluvuotenamme asuimme New Hampshiressä, ja siellä teimme CAT-testit (California Achievement Test, muistaakseni) vuoden lopussa (se oli yksi keino täyttää New Hampshiren kotikouluvaatimukset), ja viidesluokkalaiseni pärjäsivät hyvin testeissä.

- Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää siitä, kuinka ajattelitte järjestää erilaisten tehtävien tarkistamisen ja arvostelun nyt, kun vanhemmat lapset ovat jo lukioiässä.

Meillä on siis käytössä kotikouluohjelma, jonka aineet ja tehtävät ovat valmiiksi tehty. Oppilas lukee oppiaineet (kuusi päivässä), ja jokaisen lopussa on kysymyksiä, joihin hänen tulee vastata. Siinä testataan ymmärsikö lukemansa. Joskus kysymyksiä on vain 10, joskus 30. Sitten on erikseen kokeet, testit, projektit, esseet jne. Meidän ohjelmassa noin 90% materiaalista tietokoneohjelma korjaa vastaukset, ja loput minun pitää tarkistaa. Jokaisen kysymyksen kohdalle on opettajan versiossa annettu oikea vastaus...

Tämä on aika hauska kyllä. Joskus joku teineistäni tuohtuneena kertoo, että ohjelma on väärässä. Silloin heidän pitää 'todistaa' se minulle, ja jos oikeasti ohjelmassa on virhe, minä opettajan tunnuksillä pystyn antamaan vastauksesta täydet pisteet, vaikka tietokone olisi antanut nollaa.

Esseissä opettajalle näytetään mitä ohjelmamme odottaa vastauksista, ja kerrotaan kuinka monta pistettä antaa oikein kirjoituksesta, kuinka monta pistettä faktoista jne, eli ihan hyvin mielestäni pystyy tarkistamaan nekin. Pari kertaa on tullut tilanne vastaan, jolloin olen kysynyt neuvoa muilta (joko mieheltä, tai konkari kotikouluäidiltä..)

Vieras kieli on tietty kinkkinen. Meillä ei ole siitä omakohtaista kokemusta, sillä vieras kieli ei ole vaadittu Usassa ennen lukiota (ainakaan New Hampshiressä ja Floridassa).

Yhdeksänluokkalaiseni opiskelevat tänä vuonna fysiikkaa (ja kemiaa). Aihe, josta en ymmärrä paljon mitään. Joudun siis täysin turvaamaan kotikouluohjelman opettajan vastauksiin, mutta jos oppilaalla on ongelmia ymmärtää jotain ja tarvitsee apua, eikä googlekaan osaa auttaa - puoleksi vitsi, sillä netistä löytää ihan järkyttävän määrä oppimismateriaalia ilmaiseksi), silloin soitamme apuun opettajaystävämme (Mainen pastorimme, entinen lukion matematiikan ja tieteiden opettaja).

Luonnollisesti lastemme vanhempina me(kin) haluamme vain heidän parasta, myös koulutuksen suhteen, eli teemme mitä meidän tarvitsee, että se saavat hyvän koulutuksen. Jos/kun he tarvitsevat ulkopuolisen apua, niin silloin sitä järkkäämme. Onneksi nämä tenavat ovat hurjan viksuja ja paljon auttavat toisiaan:) Tänäänkin matikan suhteen.

- Minua kiinnostaisi myös tietää, miten kotikoululaisiin suhtaudutaan ja miten heitä arvoidaan yliopistoihin pyrkiessä.

Hyvä kysymys!!

Minun kokemukseni on ollut, että täältä Usasta löytyy kolme eri suhtaumistyyliä kotikouluun:

1) Täysin tukevat - osa töissä julkisissa kouluissa, ja epätyytyväisiä koulutukseen/sosiaaliseen elämään siellä, ja/tai ystäväpiirissä positiivisia esimerkkejä

2) Täysin vastaan - osa töissä julkissa kouluissa, lojaaleja sille, todennäköisesti oikein hyvässä koulussa? Ehkä henk.koht. kokemusta perheestä, joka ei täyttäisi kotikoululakien vaatimuksia?? Tai hänen faktansa ovat vanhoja, kotikoulusuuntaus on muuttunut paljon vuosien aikana.

3) Ei ole mielipidettä puolesta tai vastaan, joko ei kokemusta tai tietoa


Koska kotikoulu on ollut kasvamassa, ihmiset alkavat ymmärtämään 'liikettä' paremmin. Meiltä melkein aina kysytään keskellä päivää, miksi lapsi ei ole koulussa, jos olemme julkisesti liikkeellä koulutuntien aikaan. Usassa oikeasti ollaan tosi sosiaalisia, ja ventovieraidenkin kanssa jutellaan vaikka mitä kassoilla ym. Usein hoidamme asioita lounaan jälkeen, sillä monesti Annan kanssa olemme saaneet koulun loppuun siihen mennessä (mikä yleensä riittää vakuuttamaan toisen kotikoulun eduista: oppilas/opettaja suhde on aika hyvä!).

Minä en ole koskaan saanut negatiivistä palautetta, ainakaan muistaakseni. Ehkä joku ei ole sanonut paljoakaan asiasta, mutta sanoisin, että 99% ajasta meitä kannustetaan. Yleensä tiedetään "se ja se", joka on kanssa kotikoulussa, tai jonka pitäisi olla, heh. Eiköhän se ole aika tunnettua, ettei Usan koulusysteemi ole mitenkään maailman paras? Toki poikkeuksia löytyy, teille kaikille Usassa asuville, joiden lapset ovat loistavissa julkisissa kouluissa tai olette itse opettamassa:) Mutta siis ihmiset, joita me olemme kohdanneet täällä Usassa, ovat positiivisesti ja ymmärtäväisesti suhtautuneet meihin, sillä valitettavasti monilla alueilla julkiset koulut eivät ole niin hyviä...

Erikseen on tietty tutut, ystävät ja sukulaiset. Tiedän ainakin yhden miehen puolelta, joka on kotikoulua vastaan. Hän itse työskentelee julkisessa koulumaailmassa, eikä ole sanonut mitään minulle suoraan, mutta facebook-postausten perusteella esim. näkee, ettei hän ymmärrä kotikoulusuuntausta. Hänellä on ollut ihan väärääkin faktaa esillä. Uskoisin, että monet eivät haluaisi loukata, jos ovat kotikoulua vastaan? Täytyy kyllä myöntää, että kun kerroimme päätöksestämme aloittaa kotikoulutus, saimme aika mielenkiintoisia reaktioita:) Mutta, "kaikki" tiesivät, etten halua aloittaa kotikoulua...

Yliopistoista: on kotikoulu-ystävällisiä yliopistoja, ja yliopistoja, jotka eivät ole. Konkarikotikoululaiset ovat meille vakuuttaneet, että heitä ihan houkuteltiin eri kouluihin. Kotikoululaiset ovat testanneet hyvin testeissä (myös näissä yliopiston pääsykokeissa ja SAT-testeissä), ja tyypillisesti ovat itsenäisiä opiskelijoita, eli moni yliopisto ottaa mielellään heitä kouluunsa.

Olen kyllä myös kuullut, että tyypillisesti kotikoululaisten heikoin kohta on science/tiedeaineet, ja etenkin ne labrat, jotka vaaditaan lukiossa. Eli tälläkin kolikolla on toinen puoli..

Toisaalta täällä Usassa yliopistosysteemi on niin erilainen kuin Suomessa, täällä melkein kuka tahansa pääsee yliopistoon opiskelemaan, kunhan vaan maksaa pitkän pennin... Meitä on rohkaissut ystävien kotikoululaiset, joille on monille tarjottu täysiä stipendejä eri yliopistoista. Toivottavasti meillekin, kun näitä kerralla pitää neljä lähettää vajaan neljän vuoden kuluttua, apua.

- Itseäni kiinnostaisi kuulla oletteko koskaan harkinneet julkista/valtiollista koulua? Jos ette eläisi modernia "nomadielämää" ;-) niin olisiko julkinen koulu silloin vaihtoehto? Ja jos ei niin miksi ei?

Me harkitsimme julkista koulua kahdesti New Hampshiressä. Kun oli aika lähettää neloset eskariin, vierailimme julkisessa koulussa, ja kristillisessä koulussa, koska meidän kaupungin koululla oli hyvä maine. En muista vierailuamme julkiseen kouluun, mutta muistan sen, kuinka tuskailin päätöksen kanssa ennen näitä vierailuja. Hartaasti rukoilin viisautta päätöksen tekoon. Kun olimme käyneet molemmissa kouluissa, päätös oli helppo tehdä. Molemmat, mies ja minä, koimme vahvasti, että nelosten oli tarkoitus mennä kristilliseen kouluun, koimme rauhaa asiasta, emmekä koskaan kadunneet päätöstä.

Jos emme olisi kokeneet näin vahvasti, ja edelleen olisimme miettineet kumpaan kouluun, olisimme todennäköisesti silti valinneet kristillisen koulun. Pienemmät luokkakoot, ja neloset saivat olla samalla luokalla. Viisivuotias on vielä kovin pieni.. Ja helpompi äidillekin, jos lapset samalla luokalla, samat tehtävät, samat luokkaretket jne. Julkisessa (ainakin meidän kaupungin) yleensä kaksoset laitetaan eri luokille.

Ennen kuin aloitimme kotikoulun, kävimme uudelleen samassa koulussa vierailulla. Olin valmis lähettämään neloset sinne, koska en todellakaan halunnut aloittaa kotikoulua. (Syinä mm. 'oman ajan' menettäminen, oma jaksaminen, kuinka osaisin, työmäärä minulle, krooninen migreenini - siis aika itsekkäitä syitä... ) Tämän asian kanssa painin useamman kuukauden, blogin vanhat lukijat muistavat sen... Mutta lopulta minun oli pakko myöntää, oli Jumalan tahto, että aloitimme/kokeilisimme kotikoulua. En saanut rauhaa mistään muusta vaihtoehdosta, ja taloudellisesti meidän oli pakko vetää lapset pois kristillisestö yksityiskoulusta. Nyt näen miksi meidän tuli kokeilla kotikoulua, se on ollut hyvä vaihtoehto meille.

Mutta kyllä edelleen harkitsisin julkista vaihtoehtoa, jos olisi hyvä koulu taas alueella, emmekä matkustaisi. Meillä itse asiassa on mietinnän alla juuri nyt paikallinen julkinen yliopisto (kuulemma oikein kotikouluystävällinen!), jossa teinit voisivat aloittaa opiskelun jo ensi vuonna - 10. luokalla! Kotikoululaisilla on tällainen dual enrollment vaihtoehto, jossa samalta yliopistokurssilta saa lukio-ja yliopistopisteet... Taas rukoilemme, vielä emme ole käyneet siellä paikan päällä, ehkä sen jälkeen saisimme rauhaa asiasta:)

Eli niin tässä kouluasiassa, kuin kaikessa muussakin, me uskovana perheenä rukoilemme viisautta ja suuntaa Taivaan Isältä, ja sitten odottelemme, että kuinka Hän vastaa. Ja sehän on tietty ihan oma postauksensa, se:)