Tanssikoulussa

Blogia kauemman aikaa lukeneet, tietävät mikä maman tyttö Anna on. Jos kysyt häneltä haluaako hän tehdä sitä tai tätä (jotain uutta), aina vastaus on 'ei'.

Viime vuonna kysyin haluaako Anna mennä pienten tanssitunneille (balettia ym) samaan tanssikouluun, missä Saarakin kävi, mutta kun tyttö ei halunnut, en pakottanut. Tällä viikolla alkoi tanssikoulun tunnit taas, ja eilen oli Annan ikäisten eka balettitunti. Ensimmäisen tunnin saa käydä kokeilemassa ilmaiseksi, ja päätin, että nyt kokeillaan.

Tänä kesänä Anna on edistynyt isoin harppauksin monessa asiassa, etenkin sosiaalisissa tilanteissa, ja jotenkin aavistelin, että hän nauttisi balettitunneista, jos vain uskaltaisi kokeilla.


Niinpä en paljoa asiasta puhunut, eilen aamulla vaan mainitsin, että mennään yhdessä Saaran kanssa kokeilemaan balettia iltapäivällä. Anna ei tuumannut asiasta mitään, mutta kun oli aika vaihtaa farkut legginseihin, sitten tuli kuvioon mukaan "eit" ja kyyneleet.


Tiukasti vaan sanoin, ettei ole vaihtoehtoa, me mennään ekalle tunnille, ja sitten jutellaan jatketaanko vai ei. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä tyttärestäni sitä balettitanssijaa, jota minusta ei koskaan tullut, ja olin ihan valmis ettei Anna aloita balettia, mutta halusin, että hän yrittää ja kokeilee. Etenkin kun hän käy kotikoulua, ja sisarukset ovat niin paljon vanhempia, minusta on tärkeää, että Anna saa harjoitella samanikäisten kanssa olemista (kuin myös jonkun muun aikuisen opettajan kanssa olemista).


Niinpä menimme tanssikouluun, ja opettaja oli sama tuttu Saaran viime vuotinen. Kerroin hänelle, ettei Anna halua olla täällä, mutta halusin, että hän kokeilee. Ope oli ihan ok asian kanssa, mutta valitettavasti sanoi Annalle, että hän voi istua seinän viereen katsomaan muita tanssijoita. No eihän se auta asiaa, eli minun piti mennä luokan ulkopuolelle juttelemaan pienen tyttäreni kanssa balettitunnille osallistumisesta.

Kaikenlaisia keinoja tuli käytettyä. Mutta niin Anna meni tunnille mukaan. Me saimme Saaran kanssa jäädä seuraamaan huoneeseen.

Alla video pikku tanssijastani.



Kun tunti oli ohi, neiti tanssahteli luokseni: 'oli kivaa!' Ja pian: 'I loved ballet!', eli aavistukseni olivat oikeat - Anna todella nautti baletista. Niinpä tilattiin pinkit balettitossut ja musta puku, ja maanantaina mennään taas!

Tämän meidän pikkukaupungin tanssitunteja sponsoroi paikallinen taiteiden organisaatio, joiden jäsenillä on täällä kesähuviloita. Niinpä tanssitunnit ovat paljon edullisempia, kuin Saaran aikoinaan New Hampshiressä. Kymmenen viikon tanssikurssi (tunti kerran viikossa) maksaa vain $65 (vajaa 50€). Jos missaamme tunteja matkustamisen vuoksi (mikä on ok), ei tarvitse maksaa niistä tunneista. Varoitinkin opettajaa, että todennäköisesti olemme taas reissussa osan syksyä (vaikkemme vielä olekaan saaneet suunnitelmia selväksi).

Saarakin kokeili balettia monen vuoden tauon jälkeen, muttei ole vielä varma aloittaako sen uudestaan. Huomenna on steppiä, ja torstaina hän aikoo kokeilla hip hop-tanssia, ja sitten päätämme mihin hän lähtee mukaan. Torstaina alkaa Annalla myös kirjaston kerho.

Lisää kuvia Mothership-blogissa.