Annan kuulumisia

Pitkästä aikaa Annan kuulumisia. Tämä kesä on ollut hurjaa kasvun aikaa. Niin monella lailla.

Koossa tietty, kaikki pienen tytön vaatteet alkavat olla pieniä, tosin housuissa menee vielä koko viisi, joita löytyy myös pienten tyttöjen osastolta (täällä 5T - toddler). Vyötärö ja takamus ovat kovin pienet, mutta pituutta alkaa tulla.

Iso uusi kehityksen askel on ollut sosiaalisuudessa. Alkukesästä Anna sai uuden ystävän kirkosta, 8-vuotiaan L:n, jonka kanssa ystävyys on jatkunut. Myös Nantucketissa ja anoppilassa miehen perhe kommentoi kuinka paljon avoimempi Anna on ollut. Hän leikki serkkujen kanssa, ja jopa vastasi sukulaisten kysymyksiin:) Täällä Mainessä kirkossa ei ole kesäisin pyhäkoulua, joten saa nähdä kuinka syksyllä sujuu pyhäkouluun meno ilman äitiä. Kirjaston kerhokin alkaa pian, mutta sinne Anna menikin jo ihan reippaasti.

Anna on myös alkanut leikkimään! Siis niin muiden kanssa, kuin yksin myös. Olen aina välillä ollut vähän huolissani, kun lelut eivät ole koskaan kiinnostaneet Annaa, mutta nyt on tullut leikkimisvaihe päälle. Hän leikkii niin legoilla, playmobil-hahmoilla kuin nukeillakin. Hahmot juttelevat toisilleen, ja Anna hoivaa vauvoja, ja vaatettaa isompia nukkeja. Tietokone ja eri pelit kiinnostavat toki edelleen, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Mikä ilo nähdä hänet leikkimässä!

Saara-sisko on edelleen kovin tärkeä, ja oi sitä iloa kun sisko opettaa eri käsitöitä, tai mennään yhdessä jonnekin tyttöjoukossa. Kuten mustikkareissulle maanantaina (ja huomenna taas, jos sää sallii). Anna tykkää myös auttaa keittiössä Saaraa, niin keittiöaskareissa, kuin leipomisissa. Muutenkin Anna on kovin auttelias, auttaa veljiä myös siivoustouhuissa.

Harmi kun tuo meidän järvivesi on niin kylmää! Jos olisi vähän lämpöisempää, Anna varmaan olisi oppinut uimaan tänä kesänä. Hän rohkaistui hyppäämään laiturilta veteen tällä viikolla, ja ui kyllä pelastusliivien kanssa, mutta vesipyrähdykset ovat aika pikaisia kylmyyden vuoksi.

Vaikkemme vieläkään ole virallisesti aloittaneet uutta kouluvuotta (täällä Mainessä alkaa tulevana keskiviikkona), Anna melkein päivittäin haluaa tehdä koulutehtäviään. Juuri teimme matematiikkaa kahdesta eri kirjasta, ja toista hän on saanut tehtyä jo 80 sivua!!! Eihän sitä voi lopettaa, kun intoa löytyy:)

Olen ollut todella tyytyväinen Annan ekaluokan kotikoulumatskuun, ainoa poikkeus on enkunkirja. Opettajaystäväni katsoi sitä viime viikolla (?), ja sanoi, että se on ihan liian vaikea ekaluokkalaiselle, joka ei lue vielä. Joten päätimme jättää sen kirjan hyllylle, ja muuten harjoittelemme lukemista. Anna pystyy lukemaan aloittelijan lyhyitä kirjoja, joissa on lähinnä 2-3 kirjaimisia sanoja. Oi sitä onnistumisen iloa:)

Tällaisia kuulumisia meidän pian 6 1/2 vuotiaalle. Hän edelleen rukoilee itselleen pikkusiskoa (niin hellyttävää), lauleskelee iloisia lauluja itsekseen, rakastaa kaikkea makeaa (tällä hetkellä itsetehdyt mehupuikot ovat suosikkeja), edelleen varmistaa, että tietää missä mama on (joka hetkellä), istuu edelleen turvaistuimessa autossa, koska matalammalla tulee matkapahoinvointia. Meidän ilopillerimme!