Hulinaa, sitten stop

Eilen aamulla saavuimme anoppilaan, jossa pojat jo odottivatkin meitä. Vietin puoli päivää pesten poikien pyykkejä ja pakaten leirikamoja, sitten anoppi kävi kanssani läpi äitinsä rutiineja, ja aikaisen päivällisen jälkeen appivanhemmat lähtivät reissuun. Aika viattomalta näyttää heidän lähtönsä, kunnes...



!!!!



Jep, ei taida olla kysymystäkään enää mistä rakas mieheni saa seikkailumielensä? Onneksi minunkin vanhempani olivat liikkuvaista sorttia, joten jo lapsuudessa totuin nomadielämään:)

Appivanhemmat siis suuntasivat Mainen pohjoismetsiin jeeppikiipeilemään!

Ja tänään:



Daddy vei neloset leirille viikoksi New Hampshireen, ja aikoo sieltä ajaa meidän kotiin muutamaksi päiväksi. Jätti Annan ja minun anoppilaan isoisoäitiä hoitamaan.



Nanny Nantucketissa, hän on siis anoppini 95-vuotias äiti. Asuu appivanhempieni luona, ja tarvitsee aika lailla apua päivän arkirutiineissa. Mieli ja äly kyllä edelleen leikkaa, tosin silloin tällöin sekoittaa asioita vähän, esim. tänään ei muistanut missä on parhaillaan. Yö meni ihan hyvin, ja nyt menimme molemmat päiväunille - aah autuutta, kun saa vain olla!!! Miehen sisko perheineen on naapurissa, jos hätätilanne tulee.

Jonkin verran yritän käydä läpi meidän kamoja viime vuoden muutosta, huonekalut ja 'muutama' laatikko on täällä anoppilan kellarissa. Mutta tärkeintä on huolenpito Nannystä, eli varmaankin aika hiljainen viikko edessä. Ja näin rukoilenkin:)

PS. Appivanhempien 'viritetty' asuntoauto on myynnissä. Se näyttää aika rauhalliselta paappavehkeeltä, mutta konepellin alta löytyy vaikka mitä. (Älkää kuitenkaan kysykö minulta mitä - mutta jos tosissasi etsit tai tiedät jonkun, joka etsii käytettyä asuntoautoa, voin lähettää eBay-linkin sähköpostissa.)