Kuvassa mieheni ja siskoni palasivat hakemasta U-Haul rekkaa, minä sain jäädä siskonlasten kanssa kotiin. Minua ujosteltiin ehkä viisi minuuttia, sen jälkeen pikkuiset olivatkin taas tädin kultia:) Ihana oli nähdä rakkaita!!
Tietty reissu oli ihan liian lyhyt. Lensimme Virginiaan keskiviikkoillalla New Hampshirestä, mikä tarkoitti aikaista aamua, ja auton jättämistä lentokentälle. Ja lähdimme Virginiasta jo torstai-illalla, nyyh. (Eikä olisi tarvinnut lähteä niin aikaisin, saavuimme New Hampshireen etuajassa aikataulusta, mutta ei sitä silloin tiennyt..)
Virginiassa (ja kaikkialla muuallakin) oli jo ihan kesä! Lämmintä ja vihreää... Ei meillä vaan Mainessä...!
Torstaiyön mies ajoi monta tuntia, kerran pysähtyi torkkumaan autossa (auts!), mutta aamuyöstä pysähdyttiin motelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi, ja tänään aamupalan jälkeen jatkoimme ajamista. Minun ei onneksi tarvinnut ajaa, mies jaksoi ihmeen lailla!
Niin, ja kiitos rukouksista: selkäni voi paremmin joka päivä, ja kotiväki on pärjännyt ihan hyvin! Mitä nyt joutuneet olemaan ilman lämpöjä ja lämmintä vettä jonkin aikaa, kun kaasujohto oli mennyt poikki... Ja Saaralla oli ollut migreeniä :-(
Viimeisessä kuvassa olemme ylittämässä George Washingtonin siltaa New Jerseystä New Yorkiin. Ajoimme pitkän pätkän tänään Delawaresta Marylandiin, New Jerseyyn, New Yorkiin, Connecticutiin, Massachusettsiin ja New Hampshireen. Itärannikkoa ylös. Haimme auton lentokentältä, ja tulimme ystävien luokse (he eivät ole vielä kotona) yöksi.
Aamulla haemme päärakennukseen uunin ja tiskikoneen, ja sitten suuntaamme matkaa Maineen, ensin anoppilaan, josta otamme mukaan niin paljon huonekalujamme kellarista kuin vaan saamme rekan ja auton kyytiin.
Ensi viikolla olisi tarkoitus alkaa sisustamaan päärakennusta!
Siskolle suurkiitokset, oli ihana nähdä!!! Mies kai jätti vyönsä teille, laita sivuun jos löydät:)
Olipas se reissu. Onneksi pääsitte turvallisesti kotiin ja selkäsikin voi jo paremmin. Meilläkin muuten migreenistä kärsiin minun ja miehen lisäksi tytär. Tosi kurja vaiva. Itse olen kyllä ollut aika hyvänä monta kuukautta. Jos vaan jätän sokerin ja viljan pois, minulta loppuu migreenit kokonaan. Kummallista, mutta totta.
VastaaPoistaHyvin on pärjätty ainakin muorin näkökulmasta! Ja tuskin kovin suurta huutoa tulisi, vaikka pitäisitte samalla pienen loman. Kiertäisitte vaikka muutamaksi päiväksi Hawajille lepäämään. Kyllä tämä teidän projekti niin valtavalta vaikuttaa, että loma voisi välillä tehdä terää teillekin. Ajatuskaan ei enää tahdo pysyä teidän perässä, saati sitten tekemiset.
VastaaPoistaNiin, eilen illalla ennen kahdeksaa saimme lämmön ja lämpöisen veden, juuri, kun Mr. T oli aikeissa muuttaa nukkumapaikkaa. Mutta siihen haaverilistaan pitää lisätä vielä Mr. Dn peukalovarpaan vahinko. Sänkyään laittaessa vahingossa pudotti varpaan päälle, ja aivan kipulääkkeen kanssa nukkumaan. Mutta nyt aurinkopäivä, vapaapäivä lapsilla koulusta ja ulkona linnunlaulua ja ei edes tuulta !!
Mine, kiitos - vihdoin päästiin perille eilen. Hyvin meni reissu. Harmi, että teilläkin perheessä vaivaa migreeni :-( Minunkin vanhempiani molempia on vaivannut, ja siskoa, ja ainakin kahta lapsistani.. Minäkin olen yrittänyt olla sokeritta ja viljatta (ja kahvitta ja juustotta jne), mutta omaani ei ruoka vaikuta (paitsi ellen missaa aterioita). Minun migreenini laukaisijoita on monta muuta kylläkin, ja jos niitä tulee esim. kolme samalle päivälle, niin migreeni on miltei taattu. Mutta ei onneksi vaivaa niin paljon kuin kymmenen vuotta sitten (kiitos Herralle!).
VastaaPoistaHyvinhän te pärjäsitte, äiti, kiitos <3