Kävelyllä meidän tiellä

Meillä oli kaunis lämmin syksyinen päivä tänään, ja Annan kanssa kävelimme omalle mökille viemään lounasta Daddylle, ja kahdelle koululaiselle siellä. Päätin ottaa kameran mukaan, ja näyttää teille minkä näköistä meidän uudella asuinalueellamme on. Olemme siis pohjoisessa, Mainen osavaltion metsissä, Kanadan rajalle on noin tunti ajaa. Naapureita on, muttei tietääksemme yhtään, joka asuisi tällä tiellä ympäri vuoden. Suurin osa kesäasukeistakin on jo lähtenyt etelään talvea pakoon.

Ensimmäinen kuva on vuokratalon pihasta, talo on korkeammalla kuin meidän mökki. Sama järvi pilkahtelee puiden välistä.



Nyt olemme tiellä, jonka varressa on vuokratalo, ja jonka päässä on meidän mökki. Kävelemme (Anna hyppelehtii) alas kohtia järveä. Tämän vuokratalon pihatien vieressä on mökki, joka on ollut tyhjillään koko kesän ja kuvan keskellä näkyy tie, jonka varrella on useampi kesämökki. Myös vasemmalle menee pieni tie, jossa on muutama pikkuruinen mökki.

Meillä on myös naapurit molemmilla puolilla ja näemme heidän rakennuksensa. Jos katsoo tieltä järveenpäin, oikealla on vanhempi pariskunta, joka tulee Kaliforniasta joka kesäkuu, ja ovat mökillään koko kesän. He lähtevät tämän kuun lopussa. Naisen vanhemmat olivat rakentaneet heidän mökkinsä, ja hän on tullut tänne joka kesä pienestä tytöstä lähtien. Vasemmalla puolella on pieni venevaja ihan järven rannassa, ja naapurimme tulevat sinne silloin tällöin, yöpyen teltassa (!). Hassuinta asiassa on se, että heidän kotinsa on New Hampshiressä, kivenheiton päässä edellisestä kodistamme, muttemme tunteneet toisiamme siellä. Yhteisiä ystäviä kyllä löytyy :)







Anna nautti niin kävelystä, välillä pysähdyttiin noukkimaan kukkia, välillä ihailemaan oravaa tai pihlajanmarjoja. Luonto täällä on kovin samankaltainen kuin Suomessa.



Nyt olemme tien päässä, edessä näkyy meidän kahteen halkaistu mökkimme, ja järvi. Punainen mökki on oikealla (ei näy kuvassa).



Punainen mökki ja asuntoautomme. Ensin aiomme muuttaa remontin edistyessä isosta mökistä näihin kahteen, mutta olen huojentunut ja kiitollinen, että saimme tämän vuokrakotimme. Punaisessa mökissä on vain kaksi huonetta, ja vaikka meillä olisi ollut käytössä asuntoautokin, tila olisi ollut hankala ja ahdas isolle perheellemme, varsinkin kun Scott tekee töitä kotoa käsin ja minä pidän kotikoulua lapsille.

Viikonloppuna Scott alkoi sisustamaan punaista mökkiä, ja vaikka se ei ole vielä ihan valmis, hänen toimistonsa on nyt siellä, sekä pieni olohuone, jossa osa lapsista teki kotikoulua tänään (parempi internet kuin vuokratalossa).



Laiturillakin piti käydä. Kyllä sielu lepää vettä ja taivasta katsellessa...



Tässä vaiheessa on mökin uudelleen rakentaminen, edelleen.. Maahan on valettu kivijalan perustat, ja tällä viikolla on tarkoitus valaa myös kivijalka.



Annan kanssa käännyimme takaisin vuokrakotia kohti, painavan korin ja vesigallonan kanssa. (Aina kun käväisemme mökillä löytyy lisää kamaa takaisin tuotavaksi.) Kävi ilmi, ettei vuokrakotimme todellakaan ole viiden minuutin päässä, niin kuin olen väittänyt. Etenkin ylämäkeä raskaan kuorman kanssa. Lääh ja puuh, meillä meni lähemmäs puoli tuntia paluureissulla.

Tässä kuvassa (yllä) Anna seisoo pihatien alussa, vuokratalo on kovin puiden piilossa, sitä ei näe tieltä. Ihania koivuja tien varressa!

Niin, ja olemme juoneet pullotettua vettä täällä, koska emme ole kuulleet vielä omistajilta onko heidän vettä turvallista juoda. Näillä seuduilla on kuulemma korkea arsenikkipitoisuus (!!!), joten varmuuden vuoksi ostamme vettä.. Omalle mökille kaivoimme kaivon keväällä, ja Scott on juuri lähettämässä testiä veden laadusta. Tiedämme, että vedessä on paljon rautaa (värjää niin altaat, pytyt kuin minun hiuksenikin oranssiksi).



Ja vuokrakoti ulkoa päin. Siihen päättyi meidän pieni kävelyreissumme :)

Miltä näyttää teidän ympäristössänne?