Tämä on tuttu kuva teille lukijoille - Anna sylissäni ensimmäistä kertaa, Kiinassa joulukuussa 2006.
Haluaisitteko nähdä videon hetkestä?
Toimme anoppilan kellarista laatikollisen valokuva-albumeja pari viikkoa sitten, ja laatikon pohjalta löytyi muutama cd ja dvd. Joissain luki mitä olivat, joissain ei. Yksi päivä aloin syöttämään niitä tietokoneeseen, ja yksi dvd oli pari tuntia raakaa videota Kiinan reissustamme!!!
Palkkasin meidän elokuvamestarimme, Tuomaksen, tekemään editoidun videon alkuperäisestä, ja hän tekikin upean noin 17 minuuttisen videon koko adoptioreissustamme. Pyysin häntä tekemään myös lyhyen pätkän tästä Gotcha-hetkestä, ja tässä se nyt on.
Lyhyt Gotcha-video.
Hetki, kun saimme Annan syliimme ensimmäistä kertaa, ja lopussa pikkaisen samasta illasta, kun olimme hotellin ravintolassa.
Mitä ajatuksia tulee sinulla mieleen? Minä ensimmäiseksi itkin. Ja sydän on ollut täynnä. Me emme edes muistaneet koko videon olemassaoloa, siinä kotiintulon huumassa taisi unohtua silloin...
Rakas, Sennie. Hymyilevät kyyneleet tulee silmiin katsojalle, joka on nähnyt kuvia tuosta pienestä, kauniista ihmeestä lukemasssa vuoteessaan kirjoja reippaana koululaisena.
VastaaPoistaKiitos, kun jaoitte nämä hetket meidän kanssa, vaikkemme voi aavistaa kuin pienen osan siitä myllerryksestä, joka sisällänne kävi noitakin kuvia kuvatessa.
Esirukouksiin kiedon lujasti Annan ja te lähellä olevat. (Ja myös sen suomenmatkalaisen, jonka mukana kulkee teidän sydämensykkeet.)
Hienoa, että tunteikas video on olemassa. Näytätte kaikki niin onnellisilta ja tulee todella se fiilis, että Anna on teille tarkoitettu. Videon merkitys hänelle on varmasti sanoinkuvaamaton joskus myöhemmin.
VastaaPoistaSalla
Ihana <3 kiitos kun jaoit tämän. Jumala on kyllä ihmeellinen! Minna T
VastaaPoistaMulle kolahti erityisesti Saaran kommentti onnellisena loistavien silmien kera sekä Annan jo tutuksi tullut hymy ja pilke silmäkulmassa. Ihana video ja vielä ihanampaa, että löysitte aarteen niin Kiinasta kuin laatikostakin. <3
VastaaPoistaIhana <3 Onneksi löytyi, hyvä muisto!
VastaaPoistaIHANA!
VastaaPoistaItkin jo ennen kuin saitte Annan syliin. Ihana!
VastaaPoistaBlogiasi suositeltiin minulle ja olenkin nyt lukenut mielenkiinnolla perheenne arjesta! Video on todella liikuttava!
VastaaPoistaTyttöni ystävä on adoptoitu Kiinasta ja hän tuntuu nyt teini-iän kynnyksellä miettivän usein juuriaan. Liikutuin valtavasti, kun kyseinen tyttö koristeli tytölleni lahjaksi repun, jonka oli itse saanut mukaansa Kiinasta lähtiessään. Jotenkin tuo reppu on niin paljon enemmän kuin pelkkä reppu...
Kyyneleet silmissä tottakai jälleen kerran <3 Kaunis ja ihana video ja isosiskon onnesta loistavat silmät, isän ja äidin suunnaton onni joka huokuu katseista ja eleistä. Ja huomasitko; aivan kuin Anna olisi sanonut "mama, mama" kun hänet (viimein!!) tuotiin luoksenne :) Suun liikkeet olivat samanlaiset.
VastaaPoistaKiitos kun jaoit kanssamme tämän ihanan videon!
Tanja
Saman huomasin muuten minäkin; ihan kuin Anna olisi sanonut: "mama".
VastaaPoistaNiin ihmeellistä.. Ei ole edes sanoja <3<3. Kiitos Jeesukselle Hänen hyvyydestään!
VastaaPoistaPaulaP
Katselin videon vähän "ammattilaisin" silmin. Minusta kaikkein ihaninta on se, mitä olette antaneet Annalle ja Anna teille näinä vuosina. Se näkyy kuvista, kun vertaa tuohon alkuun. Jokainen lapsi tarvitsee ne yhdet kädet.
VastaaPoistaIhana löytö, Annan syntymä perheeseenne.Ja kiva oli nähdä myös isompi neitinne pienenä :)
Yksi vakkareista
Suuret kiitokset videon jakamisesta!Olin ihan kylmällä väreellä sitä katsoessani.Kiitos <3!
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaTuli mieleen tuosta videosta, että oletko koskaan tehnyt blogiin postausta lapsien kieliasiasta? Ilmeisesti lapsesi puhuvat pääasiassa englantia. Olisi tosi mielenkiintoista lukea! Itselläni on vuoden ikäiset kaksoset ja voin sano, että tän kielijutun kanssa on taisteltu viimeinen vuosi niin anoppien, miehen kuin oman pääkopan kanssa. Olemme myös Yhdysvallat-Suomi perhe.
Terveisin Linda, joka ei osaa laittaa nikkiä tuohon kommenttilootaan!
Minuakin itkettaa :) Miten ihana aarre tama video ja tietenkin itse Anna! Minulle tulee paallimmaiseksi mieleen se, etta josko Jumala koskettaisi minunkin mieheni sydanta adoption suuntaan... Meilla on jo kolme mutta tanne mahtuisi minun mielestani viela lisaa :)
VastaaPoistaHei Linda, pikkasen olen kertonut kieliasioista, mutta aika vähäsen. Jos haluat kirjoitella enemmänkin asiasta, niin laita sähköpostia! Neloset aloittivat suomenkielellä, mutta heidän ollessaan noin 2-vuotiaita muutimme anoppilaan. Ja vaikka appivanhemmat olivat ymmärtäväisiä, oli vaikea puhua suomea muiden ympärillä. Itse sairastuin krooniseen migreeniin, joka oli todella pahimmillaan noin kahden vuoden ajan, ja siitä eteenpäinkin vaivannut, mutta näiden kahden vuoden aikana menimme takapakkia kielen kanssa, kun oli kyseessä selviytyminen... Aina kun tulemme Suomeen, lapset oppivat taas lisää, mutta vähällä on ollut suomen kieli. Aikanaan Saara ymmärsi ja puhui, pojat ymmärsi, mutteivät puhuneet. Anna osaa sanoja sieltä, täältä. Mutta nyt on taas menty takapakkia, kun emme ole päässeet Suomeen.
VastaaPoistaTuomas oppi paljon viime vuonna, muttei edelleenkään puhu, argh. Mutta uskon, että Saara oppii<3
mamae, ei muuta kuin rukousta!!! Minä olen rukoillut meille adoptiolasta ja miehen mielen muuttumista yli kahden vuoden ajan, minusta meille sopisi vielä ainakin yksi:) Kyllä Jumala kuulee nämä rukoukset! Ja onhan tämä Jumalan tahdon mukainen asia, että me kristityt haluamme pitää huolta orvoista<3
Aivan suunnattoman ihana video! Ja kyllä tuli kyynel silmään mullakin kun vihdoin oikea Anna tuodaan huoneeseen ja saat hänet syliin <3 <3 <3
VastaaPoistaKiitos, MaaMaa<3
VastaaPoistaNo eihän tätä videota voinut kuivin silmin katsella. Jotenkin liikuttavaa oli se koko yhteisöllisyys, muiden riemuitessa kanssanne, kun Anna viimein löysi luoksenne!
VastaaPoistaTeistä taas välittyi jotenkin sellainen tunne, ettette oikein itse uskoneet asiaa todeksi -onko tämä meidän tyttäremme? Ja kuitenkin niin nopeasti hänestä tuli tyttärenne ja on kuin hän aina olisi ollut lapsenne.
Hymyilytti ja silmäkulmat himpun kosteina katsoin videota :) Näytätte niiin onnellisilta :)
VastaaPoistasiis onhan tuo hetki kun tulee äidiksi&isiksi himpun sekava, ihmisiä pörrää ympärillä ja papereita tutkiktaan, mutta NIIIN maailman onnellisin tapahtuma. Ihana oli katsoa tätä- kiitos kun jaoit....
Ja niiiin samaistun myös tuohon ensimmäiseen iltaan. Mekin syötiin hotellin ravintolassa ja K nauroi ensimmäisiä kertoja ja paukutti lusikalla pöytää :) sniif.
Eija ja Peppi <3 <3 <3
VastaaPoistakyyneleet virtasi kun katsoin. Niin ihana video ja perhe :)
VastaaPoistaKiitos, Elli<3
VastaaPoista