Viuuuuh!!!!!

Viuuuh, meni yli viikko hujauksessa!!! Reilu viikko sitten lähdin anoppilasta siskon luokse Virginiaan, reissu meni hyvin, vaikka siskonpoika Eppu (6v) oli rukoillut Virginiaan lunta, ja sitä sitten satoi lentopäivänä, mikä yleensä sulkee lentokentät siellä päin maailmaa. Laskeuduimme, ja Saina haki, ja turvallisesti pääsimme takaisin heille.

Oli ihana viettää pari päivää siskon luona, ennen kuin tiistaiaamuna lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Mutta oli kyllä outoa olla yksin matkassa!!


Aamulla herätyskello soi neljältä, ja pääsimme lähtemään 4:45 Virginiasta. Saina alkoi ajamaan, ja ehkä kahdeksan maissa pysähdyimme vessaan ja aamupalalle Marylandin puolella. Sitten matka jatkui Delawaren läpi, kunnes New Jerseyssä pysähdyimme lounaalle ja tankkaamaan. Ajokeli oli ollut loistava koko aamun, ja lapset jaksoivat upeasti!

Lounaan aikana alkoi satamaan vettä, ja sitä satoikin koko loppupäivän (joskin vaihtui lumeksi viimeisen parin tunnin aikana). Minä ajoin vuorostani, ja ajoimme New Yorkin läpi Connecticutiin, jossa muistaakseni pysähdyimme kahdesti vessaan.

Massachusettsissa ja New Hampshiressä emme pysähtyneet ollenkaan, lapset eivät tarvinneet pysäkkiä, ja jollain konstin kuski pystyi odottamaan etelä-Maineen saakka;-)

Mutta sitten pitikin pysähtyä vessaan, syömään ja tankkaamaan. Sekä päättämään mennäänkö anoppilaan yöksi vai jatketaanko matkaa kotiin saakka. Jaksuja oli vielä, mutta lumi-jääsade odotti meitä pohjoisessa, ja appivanhemmat olisivat ottaneet meidät mielellään vastaan. Sainan lapsilla oli kuitenkin nuhaa vielä, emmekä halunneet tartuttaa isoäitiä, ja anoppilassa olisi ollut aika ahdasta nukkua. Koin, että osaan ajaa lumisateiden läpi (vaikka sisulla!!!), ja yksi ystävä asui matkan varrella, jos olisi tarvinnut pysähtyä. Sainan autossa on neliveto, muttei nastarenkaita. Meillä molemmilla oli sydämessä rauha matkan jatkamisesta, joten ei kun eteenpäin.

Alussa oli kova sade ja näkyvyys huono, mutta mitä pohjoisemmaksi ajoimme, sade muuttui jäiseksi, sitten lumeksi. Tiet muuttuivat valkoisiksi, näkyvyys surkea, ja hitaasti piti ajaa, mutta ei onneksi ollut liukasta, emmekä nähneet yhtään peuroja tai hirviä.

Kello 22:15 saavuimme perille, aaah ihanuutta!!! (Kiitos, Jeesus!!!)


Ja tämä viikko on mennyt ihan vilauksessa. Keskiviikkona raamattupiiri tuli meille, joten reissusta palautumisen lisäksi piti siivota jonkin verran. Pyykkiä riitti, sitä ei ollut mies tai tytöt pesseet poissaoloni aikana:) Pojat onneksi pesevät oman pyykkinsä.

Lapsilla on ollut ihanaa yhdessä, Anna käy välillä tankkaamassa äitihetkiä, mutta muuten onnellisena leikkii serkkujen kanssa. Isotkin lapset ovat kivasti olleet pikkuväen kanssa. Lunta on satanut melkein joka päivä, mikä on ollut etenkin Sainan lapsille luksusta. Oman pihan pulkkamäestä lasketaan, ja viikonloppuna pääsi Eppu (Sainan vanhin) moottorikelkankin kyytiin.

Perjantaina miehen kanssa veimme kolme teiniämme, plus Saaran ystävän B:n, viikonloppuleirille. Takaisintulomatkalla pysähdyimme kiinalaiseen ravintolaan treffeille, ja sen jälkeen kävimme ruokakaupassa:) Ja tänään haimme heidät takaisin kotiin uuden lumimyrskyn aikana. Viisi tuntia tuli istuttua autossa, ugh.. Mutta kiva kun on koko porukka koossa taas!

En tiedä kuinka paljon pääsen päivittämään blogia, meille on tulossa keskiviikkona (raamiksen jälkeen) yksi tuttavaperhe New Hampshirestä muutamaksi päiväksi moottorikelkkailemaan. Torstai-illalla ystäväpariskunta B&P (B lupasi kokata taas, jee!!!), ja perjantai-illalla kolmas perhe myös. Plus yksi ystävä, en tiedä vielä kenen mukana tulee. Eli loppuviikko tulee olemaan aika hulinaa, mutta kivaa sellaista:) Melkein joka peti käyttöön!