Hän on ylösnoussut!!

"Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'." Luukas 24:6-7



Minulle joulu on aina ollut tärkein ja rakkain juhla, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän sitä alkaa ymmärtämään pääsiäisen sanoman tärkeyttä... Ilman tyhjää hautaa meillä ei olisi sitä toivoa ja iloa, mistä nyt saamme nauttia. Eikä vain pääsiäisenä, vaan myös jokainen päivä.

Meillä oli viikonloppu ihan järkyttävää kiirusta, enkä oikein pystynyt hiljentymään sanoman äärelle, mutta sydämeni kopukoissa kuitenkin elää kiitollisuus ja ilo. Jeesus on ylösnoussut! Kuolemalla kuoleman voittanut, halleluja!

Perjantaina ja lauantaina Saaralla oli tanssinäytöksiä, joista teen eri postauksen (ja juu, aion antaa palautetta tanssiopettajalle, kun laittoi näytöksen pitkäperjantaille). Pojat auttoivat pastoriamme iltapäivällä laittamaan kirkon valmiiksi pitkäperjantain jumista varten, ja illalla vein pojat takaisin kirkkoon. Isoja poikia jo, kun sinne vaan jätin heidät (daddyn piti mennä myös, mutta asiakkaalla oli ongelmia, ja hän joutui tekemään töitä koko illan). Jumiksen jälkeen pojat olivat auttaneet kirkon siivoamisessa myös.

Lauantaina meillä oli jonkin verran pihansiivousta ja remonttisiivousta, ja sen jälkeen kaksi pojista kävi piilottamassa pääsiäismunia ulos. Muovisia, joissa oli karkkia sisällä. Ihana kun nämä 13-vuotiaat eivät kokeneet olevansa liian vanhoja munajahtiin:)

Munajahdin jälkeen mies vei neloset kirkon nuorten kanssa keilaamaan. Anna ja minä jäimme kotiin leipomaan cupcakes'eja (en osaa kutsua muffineiksi, koska muffinssit ovat eri juttu:) ja tekemään keitetyistä kananmunista tipuja. Illalla oli vielä Saaran tanssi.

Sunnuntaiaamulla piti herätä superaikaisin, koska päätimme mennä kirkon pääsiäisaamupalalle. Eli ei kun aamulla leipomaan, ja pekonia paistamaan, sekä valmistelemaan päivän matkaa anoppilaan. Aamupala kirkossa oli ihana, onneksi menimme, ja sieltä sitten lähdimme ajamaan etelä-Maineen.

Päivä isovanhempien, ja miehen siskon perheen kanssa oli ihan onnistunut. Aika meni nopeasti, ja pian olikin aika lähteä ajamaan omaa mökkiä kohti. Vain yksi hirvi bongattiin matkalla, ja samantien kaikki menimme nukkumaan. Tänään täällä onkin taas ihan tavallinen koulu-ja työpäivä, amerikkalaiseen tapaan.

Iloista pääsiäistä 2012!